Avainsana-arkisto: VHH

Galluppi: LCHF-trendi kasvaa edelleen Suomessa

HBL julkaisi 11.5. jutun gallupista jonka mukaan ”LCHF-trendi” jatkaa kasvuaan.

Consumer Compassin mukaan innostuksemme syödä paljon rasvaa ja proteiineja sekä hyvin vähän hiilareita ei ole kuihtumassa minnekään. Markkinatutkimusinstituutti oli teettänyt aiheesta verkkokyselyn johon osallistui tuhatkunta vastaajaa.

  • Joka kolmas punaisen lihan ostaja (siis joka ostaa punaista lihaa viikottain) aikoo syödä lihaa entistä enemmän jatkossa. Myös muut lihansyöjät aikovat kuluttaa lihaa kuten ennenkin.
  • Noin kolmannes koki syövänsä liikaa nopeita hiilareita ja sokeria.
  • Noin puolet vastaajista tykkäsi syöneennsä kuitenkin terveellisemin kuluneen vuoden aikana kuin aiemmin. Puolivalmisteiden kysyntä on saanut väistyä luomu- ja lähiruoan tieltä.

Siitä, onko tämä nyt ihan ”LCHF-trendi” näillä kriteereillä, voidaan olla montaa mieltä, mutta erityisen iloinen olin viimeisestä kohdasta: puolivalmisteiden kysyntä laskee. Jes! Oikea ruoka kunniaan ja luomu- sekä lähituotettu ruoka hyllyille joka kaupassa niin minä olen iloinen.

Myös hiilari/sokeritietoisuuden kasvu on minusta positiivista. Moni syö edelleen huomaamattaan hirveän määrän sokereita tajuamattaan. Alkoholi on toinen joka aiheuttaa samanlaista tuhoa elimistössämme kuin sokeri.

Avainsanat: , , , , , , , , ,

LCHF iltalehden vvaihde -liitteessä

Iltalehti vvaihde

Iltalehti vvaihde

Äitini oli huomannut Iltalehden vvaihdelehdessä artikkelin uudesta dieetistä: LCHF-dieetti! Teki mieli tehdä heti ensimmäinen korjaus tuossa vaiheessa, mutta turha tässä kai on pilkkua viilata. Itse näen LCHF:n ruokavaliona, en minään ihmedieettinä, vaikka sillä moni voi painoaan menestyksekkäästi pudottaakin.

Mitä Iltalehdellä oli ruokavaliosta sanottavaa?

Artikkelissa oli haastateltu Marjut ja Isto Janhusta jotka ovat syöneet LCHF-ruokavalion mukaisesti jo vuosia. Siinä samalla ovat heidän mukaansa pyöreät posket ja väsyneet ilmeet kadonneet. Se mikä on positiivista on, että artikkelissa mainitaan heti:

LCHF-dieetti tuli … Marjut ja Isto Janhusen elämään – ja jäi pysyväksi osaksi arkea.

Tämä alleviivaa juuri sen mikä minusta on ensiarvoisen tärkeää: terveellisen ruokavalion tulisi olla osa arkea, ei mikään ihmedieetti jolla äkkiä pudotetaan painoa jotta ehdittäisiin sitten hetkeä myöhemmin lihoa takaisin ja vähän päälle. LCHF-ruokavalio on terveyttä edistävä ja siksi sitä tulisikin seurata lopun ikää eikä vain hetkellisesti.

Haastattelun Marjut oli laihtunut LCHF-ruokavalion aloitettuaan 3 kk:ssa 10 kg, Isto puolestaan oli pudottanut samassa ajassa 20 kg. Melkoisia menestystarinoita! Marjutin terveellisen elämänmuutoksen välietappeja:

  1. Karkkilakko. Kaikki oli alkanut karkkilakosta joka olikin kuukauden sijaan jatkunut vaan.
  2. Antti Heikkilä ja tiedon keruu. Marjut oli kuullut ystävältään LCHF-ruokavaliosta ja sen tuomista hyödyistä. Hän tutustui Antti Heikkilän kirjoihin ja haki verkosta tietoa ruokavaliosta.
  3. 2 viikkoa. Marjut päätti kokeilla ruokavaliota 2 viikon ajan.
Iston matka puolestaan meni artikkelin mukaan kutakuinkin näin:
  1. Lääkäriin tai ruokavallankumous. Uudesta ruokavaliosta ja sen tuomista hyvistä muutoksista innostunut vaimo antaa kaksi vaihtoehtoa: lääkäriin tai ruokavalion muutos.
  2. Valinta. Isto oli päättänyt kokeilla ruokavaliota, mikä onkin järkevä vaihtoehto. Ajattele, että näin yksinkertaisella muutoksella voi saada tarvittavat terveyshyödyt lukuisien lääkärikäyntien ja pilleripurkkien sijaan!

Molemmat ovat ruokavaliouudistuksen myötä päässeet eroon väsymyksestä, päänsäryistä sekä Iston tapauksessa myös korkeasta verenpaineesta. Ruokavaliomuutoksessa ei siis ole kysymys pelkästään laihduttamisesta vaan yleisen terveyden kohentamisesta.

Vaikka käytämme juustoa, kermaa ja voita, LCHF-dieetti ei ole rasvalla mässäämistä.

Usein saa mediassa lukea, miten karppaus, Atkins, LCHF jne. ovat hirveitä, pelottavia ruokavalioita joissa eletään pelkällä lihalla ja rasvalla. Itse korostan kaikille aina, että kerään omalle lautaselleni aina vähintään puolet kasviksia, sitten lihaa tai muuta proteiinia sekä rasvaa joka auttaa kehoa saamaan tarvitsemansa energian sekä pitämään minut kylläisenä. Puhumattakaan nyt siitä, että rasva ruuassa saa sen maistumaan herkulliselta ja täyteläiseltä!

Artikkelissa rinnastetaan virheellisesti LCHF = VHH ruokavalio. Vaikka näillä ruokavalioilla on paljon yhteistä, en silti laittaisi niitä yhtäsuuruusmerkin molemmin puolin. Toinen silmään sattunut rinnastus on LCHQ = LCHF:n uudistettu versio. Mhh… No niin. Tässä tiivistettynä mitä mieltä minä olen asiasta: LCHF (Low Carb, High Fat eli vähän hiilareita, paljon rasvaa) on ruokavalion ”perusmuoto” joka on tunnettu ja jota on tutkittu pitkin maailmaa jo vuosia. LCHQ (Low Carb, High Quality) on ruotsalaisen Fredrik Paulúnin lanseeraama (minusta kaupallinen) termi jolla hän ikäänkuin hyväksyi LCHF-ruokavalion joutumatta myöntämään olevansa sen kannattaja. Oli siis helpompaa keksiä oma uusi termi.

Paulún on pitkään puhunut ruotsalaisessa mediassa LCHF-ruokavaliota vastaan, mutta on vasta hiljattain alkanut myöntää itselleenkin ruokavalion hyödyt. On kuitenkin vaikeaa myöntää olevansa väärässä julkisesti, joten hän tosiaan otti ja lanseerasi termin LCHQ ikäänkuin uutena, parannettuna versiona. Näitä kahta ruokavaliota ei kuitenkaan kannata sekoittaa keskenään. Paulún on aiemmin ollut GI-ruokavalion vahva puolestapuhuja.

No, voin kirjoittaa näiden ruokavalioiden eroista kattavammin hieman myöhemmin. Palataan nyt vielä siihen Iltalehden artikkeliin. Artikkeliin oli haastateltu sisätautiendokrinologi Leo Niskasta, joka kuulemma myöntää, että joillakin hiilihydraattien määrän vähentäminen helpottaa painonhallintaa, mutta että hyvän alun jälkeen painonpudotus laantuu muiden ruokavalioiden tasolle. Öh.. Niin. Tässä ei ole kysymys nälkäkuurista jolla jatkuvasti syödään liian vähän ja keho lopulta kuihtuu vaan ruokavaliosta jonka avulla keho pääsee sille terveellisiin mittoihin ja sen jälkeen alkaa ylläpitämään terveellistä painoa.

Se missä Niskanen on varmasti ihan oikeassa on, että ruokavalion keskeyttävien määrä on suuri. Moni voi kokea ruokavalion ylläpitämisen vaikeana kun ”ympäristö syö niin erilailla”. Mutta eihän tämä niin vaikeata ole. Jos yrittää pärjätä eineksillä, niin ihan varmasti tulee ongelmia, mutta itse en koe vaikeaksi keitää riisin sijasta parsakaalia tai työpaikkaruokalassa valita salaattia perunan sijasta. Kyse on simppeleistä valinnoista joihin tulee nopeasti rutiini ja parsakaalin valinta tuntuu pian yhtä luonnolliselta kuin perunan syöminen aiemmin.

Niskanen oli haastattelussa listannut LCHF-ruokavalion hyviä ja huonoja puolia. Hyviä puolia olivat hänen mukaansa:

  • Kun rasvan lisäksi syödään proteiineja, nälkä pysyy paremmin loitolla kuin hiilihydraatteja syömällä.
  • Vatsavaivat laihduttamisen alussa vähäisiä.
  • Alussa painon putoaminen on tehokkaampaa kuin muissa ruokavalioissa
  • Insuliinipiikit ja verensokerin vaihtelut vähenevät, kun sokeri ja valkojauhotuotteet jäävät pois.

Huonoiksi puoliksi Niskanen listaa:

  • Painon putoaminen tasaantuu muiden ruokavalioiden tasolle, kun laihdutus etenee.
  • Kun täysjyvän, hedelmien ja marjojen käyttö jää vähäiseksi, voi tulla puutostiloja. (jokainen varmasti ymmärtää, että monipuolinen ruokavalio on tärkeä, söi sitten minkä dieetin mukaan tahansa. Moni LCHF-ruokavaliota noudattava on postannut verikokeensa tulokset kaikkien nähtäväksi. Ihmiset voivat ruokavaliolla hyvin ja myös verikokeiden tulokset vahvistavat tämän.)
  • Ummetus, jos kuidun saanti jää vähäiseksi. (tässä piilee totuuden jyvänen. Itse syön paljon mm. siemeniä ja kasviksia jotta kuidunsaanti olisi riittävä).
  • Tyydyttyneet rasvat voivat kohottaa sydänsairauksien riskiä. (Tämä on niin laaja aihe, että kirjoitan aiheesta erikseen)
  • Liikuntaa ei jaksa harrastaa runsaasti, jos hiilihydraattien määrän pudottaa kovin alas. (Väärin. Menestyneet ammattitason urheilijatkin syövät LCHF-ruokavalion mukaan ongelmitta!)
  • Ruokavalion pitäminen pysyvästi on vaikeaa. (Tämä riippuu ihmisestä. LCHF ruokavaliona ei ole vaikea. Perus laihduttaja varmasti usein kompastuu nälän tunteeseen joka johtaa hetken mielijohteesta herkutteluun tai muuhun vastaavaan ”väärään syömiseen”. LCHF-ruokavaliota noudattava syö hyvää, monipuolista ruokaa joka auttaa pitämään verensokerin tasaisena ja ylimääräisen syöpöttelyn hallinnassa.
Avainsanat: , , , , , , , , ,

Hiilarihysteria

Satuin tänään jotain ihmeen kautta City-lehden artikkeliin Hiilarihysteria joka ilmeisesti on julkaistu on jo joskus 2004. Artikkelissa silmiin osui HUS:in Riitta Kivelä, jonka kanssa juuri tänään kävin keskustelua ruokavaliosta. Mielenkiintoinen sitaatti, jonka kannalla Kivelä oli vielä tänäänkin keskustellessamme:

Hiilihydraatit ovat aivojen, lihasten ja muiden elintoimintojen energianlähde. Jos niitä ei tule, elimistö valmistaa energiaa proteiini- ja rasvavarastoista. Näin menetetään lihasmassaa ja välttämättömiä rasvahappoja.”, kertaa ravitsemusterapeutti Riitta Kivelä HUS:ista. Hänen mukaansa minimitarve hiilareita on 100 grammaa vuorokaudessa, kun suositusten mukaan se on 220-250 grammaa.

Munuaisten toiminta voi rasittua liikaproteiinista, mikä pahimmillaan johtaa munuaisten vajaatoimintaan ja dialyysiin”, Kivelä varoittaa.

Omassa ruokavaliossani on viime aikoina ollut hiilareita (pääasiassa kasviksista ja maitotuotteista) n. 50 g päivässä eli alle tuon Kivelän suosituksen. Toisin kuin monet muut puolihysteeriset terveydenhuollon ihmiset joiden kanssa olen aiheesta viime aikoina keskustellut, Kivelällä oli varsin kätevä ote ruokavalioon. Hän ei lähtenyt ehdottamaan minulle väkisin esim. leivän lisäämistä ruokavalioon, mutta aikamme keskusteltuamme totesin, että voisin kokeilla nostaa hiilareiden määrää esim. quinoalla sen verran, että tuo hiilareiden määrä nousisi noin siihen sataan päivässä.

Syy miksi tähän keskusteluun Kivelän kanssa päädyin, oli koska minulla viime viikolla löydettiin näytteistä ketoainepitoisuudet jotka näyttivät +++ eli skaalan isoin määrä. Käytännössä ei voida tietää miten paljon ketoaineita tarkalleen on kun testin skaala päättyy tuohon. Tämän jälkeen testattiin heti veren happamuus ja tulos oli, että pH oli aivan normaali, syytä huoleen ei siis sinänsä ole. Oman elimistöni ketoosi ei johdu nälkiintymisestä tai insuliiniaineenvaihdunnan epätasapainosta vaan ruokavaliosta joka aktivoi elimistön hyödyntämään rasvaa energianlähteenään. Päätin kuunnella Kivelän puheita ja testata mitä tapahtuu jos nostan hiilareiden määrää tuohon 100 g päivässä. Muuten ruokavalioni näytti hänen mukaansa olevan ihan kunnossa, joskin rasvojen osuus oli normaaliin verrattuna melko suuri. Kasviksia kertyy päivässä n. 500 g ja kuitujakin lähes suositusten mukainen määrä vaikken viljaa ole syönytkään. Ainoa mistä Kivelä oli vähän huolissaan oli kananmunan suuri osuus ruokavaliossani. Itse en tuosta ole niin huolissani.

Artikkelissa liikuntalääketieteilijä Anssi Manninen antoi oman näkemyksensä hiilareista:

Ihmiselimistö ei välttämättä tarvitse hiilihydraattia, sillä se voi valmistaa tarvitsemansa hiilihydraatin aminohapoista eli proteiinien rakenneosista. Hiilihydraateista saa kuitenkin välttämätöntä kuitua. Ei ole tieteellisiä perusteita syödä ylettömiä määriä hiilihydraatteja. Ihminen ei tarvitse tärkkelystä. Runsaasta proteiininsaannista ei ole osoitettu olevan haittaa terveille ihmisille, ja proteiini vaikuttaa edullisesti mm. luu- ja lihasmassaan.

Itsekin olen vahvasti siinä ymmärryksessä, että meidän elimistömme kyllä kykenee tuottamaan tarvitsemansa glukoosin ihan itse, ilman että sitä tarvitsisi nauttia ruokana.

Joka tapauksessa, tämän päiväisen keskustelun jälkeen keitin itselleni siika-paistoksen ja kukkakaalin kylkeen luomu quinoaa. Laskin että desi quinoaa riittää tänään nostamaan hiilarimäärät tuohon haluttuun 100 g:aan. Jaan tuon desin vielä parille eri aterialle niin ei tule kerralla niin paljoa. Tässä nyt sitten seuraillaan miten paino ja olotila kehittyy kun ruokavaliossa on taas hieman enemmän hiilareita. Tähän saakka paino on pysynyt nätisti hallinnassa niin kauan kuin olen noudattanut LCHF-ruokavaliota suht löyhästikin omasta mielestäni (syön paljon maitotuotteita ja jonkin verran juureksia).Olo on ollut loistava eikä väsymyksestä tietoakaan. Myöskään nälkä ei ole päässyt kertaakaan yllättämään toisin kuin silloin kun olen syönyt ”tavallista” ruokaa.

Ihan mielenkiintoista nähdä miten tämä homma tästä kehittyy.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , ,

LCHF-ruokapäiväkirja #1

Päätin aloittaa kevyen ruokapäiväkirjan. Ajatus on se, että LCHF:lle vieraat saisivat tästä viitettä siitä miten ruokavalion mukaan syöminen käytännössä voi tapahtua. Samalla haluan osoittaa, että LCHF-ruokavalio on muutakin kuin lihaa ja voita :)

munakas, raejuustoa ja puolikas paprika

munakas, raejuustoa ja puolikas paprika

Aamupala

  • 3 munan munakas (loraus kermaa joukossa, paistettu voissa, päälle ruohosipulia)
  • Raejuustoa
  • Puolikas paprika
  • Kalcium- ja D-vitamiinitabletti
  • Iso lasi vettä
Aamupalan ja lounaan välissä 3 isoa lasia vettä.
kanaa vuohenjuustolla ja parmankinkkukääreellä

kanaa vuohenjuustolla ja parmankinkkukääreellä

Lounas
  • 1 kananrintafile vuohenjuustolla ja parmankinkkukääreellä, ohje Gurmee.netissä
  • Parsakaalia ja crème fraîchea
  • iso lasi vettä
väliin taas pari mukillista vettä, sitten kaffelle
latte ja puoli pussia saksanpähkinöitä

latte ja puoli pussia saksanpähkinöitä

kaffella otin yhden laten ja popsin puolikkaan pussillisen saksanpähkinöitä
kreikkalaista jogurttia ja kaikkea..

kreikkalaista jogurttia ja kaikkea..

Välipala
välipalaksi söin reilun annoksen kreikkalaista jogurttia kaiken laisella sälällä:
  • kreikkalaista jogurttia
  • kurpitsansiemeniä
  • tyrnimarjoja
  • mustikkaa
  • kookoshiutaleita
  • mehiläisten siitepölyä
  • hampunsiemeniä
Illan mittaan n. 3 isoa lasia vettä
kaalipataa ja porkkanaraastetta

kaalipataa ja porkkanaraastetta

Päivällinen:
kaalipataa ja porkkanaraastetta. Nam!
Tuo porkkanaraaste on sellainen, että se on ok LCHF-ruokana, mutta jos olet kovin herkkä hiilareille, kannattaa porkkanat jättää syömättä. Itse syön niitä toistaiseksi aina silloin tällöin vaikka juureksia ovatkin.
Iltapala:
  • vielä vähän porkkanasalaattia
  • puoli purkkia raejuustoa
  • kourallinen kirsikkatomaatteja
Avainsanat: , , , , , , , ,

HBL: Naiset herkempiä väärälle ruoalle

Huhtikuussa 2010 julkaistu HBL:n artikkeli kertoo naisten kannalta ankeaa tarinaa. Lehden mukaan naiset, jotka syövät suuria määriä nopeita hiilareita kuten vaaleaa leipää, valkoista riisiä ja sokeria, ovat suuremmassa vaarassa saada sydäntauteja kuin naiset jotka syövät nopeita hiilareita vähemmän. Italialaisen tutkimuksen mukaan, johon artikkelissa viitataan, miehet eivät ole yhtä alttiita ongelmille väärän ruokavalion yhteydessä. Nopeita hiilareita syövien riski sairastua oli 2,24 kertainen verrattuna naisiin jotka söivät matalan GI:n ruokaa.

Tutkimuksen mukaan hiilihydraattipitoinen ruoka nostaa verensokeria sekä sen vahingollisten triglyceridien määrää ja samaan aikaan hyvän kolesterolin HDL:n määrä laskee. Erityisen voimakas tämä vaikutus on lehden mukaan hiilareilla joilla on korkea GI-arvo, eli glykeeminen indeksi. Tutkimukseen oli osallistunut lähes 48000 aikuista ja se oli esitelty lehdessä Archives of Internal Medicine.

 

Lue alkuperäinen artikkeli HBL:n sivuilla.

 

 

Avainsanat: , , , , , , , ,

LCHF-ruokaa: kanaa vuohenjuustolla ja parmankinkkukääreessä

kanaa vuohenjuustolla ja parmankinkkukääreessä

kanaa vuohenjuustolla ja parmankinkkukääreessä

Mielettömän hyvä ja helppotekoinen LCHF-ruoka! Kanaa vuohenjuustosydämellä, käärittynä uunissa ihanasti rapeaksi paistuvaan parmankinkkuun. Suosittelen kokeilemaan :)

Ohjeen löydät Gurmee.netistä.

Avainsanat: , , , , , , , , ,

LCHF-ruokaa: Varhaiskaalipaistos

Varhaiskaalipaistos

Varhaiskaalipaistos

Vieläkin nousee vesi kielelle kun edes ajattelen tätä ruokaa! Tein tänään hetken mielijohteesta (ja koska jääkaapista + pakkasesta löytyi ainekset) kaalipataa tai varhaiskaalipaistosta, kummalla nimellä sitä nyt haluaa kutsua. Lopputulos oli ihanan pehmeän ja maukkaan makuinen paistos. Älyttömän helppoa tehdä eikä aikaakaan tuhraannu kuin joku 20 min.

Löydät ohjeen Gurmee.netistä.

Avainsanat: , , , , , , , ,

Kostdoktorn: Guyenet, Taubes and why low carb works

Ruotsalainen lääkäri joka tunnetaan myös nimellä (ja blogista) Kostdoktorn (vapaasti suomennettuna ruokavaliotohtori) kirjoitti oman vastineensa Stephan Guyenetin postaukseen.

Kertauksena vielä, Hiilarihypoteesi jota vastaan Guyenet hyökkäsi oli käytännössä:

Liiallinen määrä hiilihydraatteja (erityisesti jalostettuja sellaisia / sokeri) nostaa insuliinitasoa ja johtaa rasvan määrän kasvuun kehossa.

G:n mukaan siis hiilarit eivät ole kohonneen insuliinin takana ja että insuliini ei todellakaan johda painon nousuun, ehkä jopa päin vastoin. Käytännössä G ilmoittaa, että vaikka matalahiilihydraattinen ruokavalio voi toimia, sen selittävä teoria on väärässä.

Eenfeldt lisää, että Guyenet unohti mainita, että jokainen diabeetikoita insuliinilla hoitanut lääkäri tietää insuliinipistosten usein johtavan painonnousuun. Samalla on myös huomattu että 1-tyypin diabeetikoilla, joita ei hoideta insuliinilla, paino tuppaa putoamaan voimakkaasti. Eenfeldtin mukaan laihoilla ihmisillä on yleensä matalat insuliinitasot kun taas lihavilla insuliinitasot ovat yleensä korkeat, mutta että Guyenet ei koe tämän olevan merkittävää.

Eenfeldt muistuttaa Guyenetia raivoisaa tahtia kasvavasta ylipaino-ongelmasta. Aiheesta voi lukea englanniksi Eenfeldtin blogissa Diet Doctor.

Edellisestä artikkelistani voitte lukea Guyenetin kolme niin kutsuttua todistetta hiilarihypoteesin kaatamiseksi.

Ensimmäinen osa:

Guyenetin mukaan leptiini on tärkeämpi kuin insuliini ylipainon aiheuttajana. Eenfeldt ohjaa tutustumaan Robert Lustigin luentoon AHS-seminaarissa. Hyperinsulinemia johtaa leptiiniresistenssiin. Näin ollen Eenfeldt näkee ongelman ratkaistuksi.

Tässä Lustigin luento:

Videon abstrakti:

Rates of fructose consumption continue to rise worldwide, and have been linked to rising rates of obesity, type-2 diabetes mellitus, and metabolic syndrome. Elucidation of fructose metabolism in liver and fructose action in brain demonstrate three parallelisms with ethanol. First, hepatic fructose metabolism is similar to ethanol in that by accelerating the process of de novo lipogenesis, both promote hepatic insulin resistance, dyslipidemia, and hepatic steatosis. Second, fructosylation of proteins with resultant superoxide formation can result in inflammation similar to acetaldehyde, an intermediary metabolite of ethanol. Lastly, by stimulating the “hedonic pathway” of the brain both directly and indirectly, fructose creates habituation, and possibly dependence; also paralleling ethanol. On a societal level, the treatment of fructose as a commodity on the open market exhibits similarities to ethanol. Fructose induces alterations in both hepatic metabolism and central nervous system energy signaling, leading to a “vicious cycle” of excessive consumption and disease consistent with metabolic syndrome. These dose-dependent actions of fructose on the liver and on the hedonic pathway of the brain recapitulate the effects of ethanol.

Lustigin käyttämä esitys löytyy SlideSharesta.

Eenfeldt on aiemmin summannut blogissaan Lustigin luennon näin: (liika) insuliini on keskeinen tekijä liikalihavuuden aiheuttajana. Todennäköinen syy on liiallisten sokerin/fruktoosin määrien (tai valtavien tärkkelys/glukoosimäärien) kuluttaminen ja kuidun puute imeytymistä hidastavana tekijänä. Korkea insuliinitaso blokkaa leptiinin mikä johtaa leptiiniresistenssiin sekä pitkällä aikavälillä ylipainoon. Insuliini- ja leptiini-kannattajat ovat siis molemmat oikeassa.

 

Toinen osa:

Insuliini saa aikaan sen, että rasvaa imeytyy rasvasoluihin, mutta insuliini myös lähettää aivoille kylläisyyssignaaleja. Eenfeldtin mukaan tämä ei ole ongelma. Insuliinilla on hänen mukaansa (kuten kaikilla hormoneilla) sekä lyhyitä, että pitkiä vaikutuksia.

Lyhyellä aikavälillä insuliini luo kylläisyyden tunteen aivoissa. Tässä on järkeä sillä yleensä tämä tila ilmaantuu juuri kun olemme syöneet.

Pitkällä aikavälillä hyperinsulinemia aiheuttaa lisääntynyttä rasvan varastointia ja saa meidät syömään enemmän. Ainakin osittain juontuen leptiiniresistenssistä, kuten Prof. Lustig oli osoittanut luennossaan.

Tämä puolestaan ratkaisee Eenfeldtin mukaan toisen Guyenetin väittämän ja kaataa G:n väitteet hiilarihypoteesin kumoamisesta.

 

Kolmas osa:

Guyenet väitti etteivät hiilarit yksistään, vaan myös proteiini aiheuttaa insuliinin nousua. Toki, mutta me kaikki tarvitsemme proteiinia ja vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa lähinnä vaihdetaan hiilarit rasvaan. Hiilarit vapauttavat paljon insuliinia, rasvat eivät. Eenfeldtin mukaan on olemassa useita tutkimuksia joiten mukaan matalahiilihydraattienn ruokavalio laskee insuliinitasoa koko päivän ajan. Näin ollen hänen mukaansa Guyenetin kolmas väittämä on perusteeton.

Eenfeldt summeeraa, että on mahdollista, että Taubesin teoria voi olla hieman yksinkertaistetumpi kuin mitä todellisuus on, samoin monien muiden teoriat voivat olla hieman liian yksinkertaistettuja. Samaan aikaan hän myös viisaasti muistuttaa, ettei tämä silti ole hyvä syy lähteä ennen aikojaan hirveällä innolla kumoamaan hypoteeseja varsinkaan kun niiden korvaamiseksi ei ole mitään vahvaa hypoteesia tai teoriaa.

 

Kaiken kaikkiaan nämä expertit ovat kaikki ilmeisesti yhtä mieltä siitä perustavanlaatuisesta asiasta, että vähähiilihydraattinen ruokavalio toimii, mutta että sen takana olevat mekanismit sen sijaan ovat vielä tuntemattomia tai niitä ei täysin ole saatu ”avattua”.

 

Lue Andreas Eenfeldtin alkuperäinen artikkeli englanniksi blogissa Diet Doctor.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , ,