Avainsana-arkisto: ketoosi

Kookosöljy ja alzheimerin tauti

© Photos.com

Kookosöljystä on tänä päivänä kirjoitettu paljon. Vielä pari vuotta sitten kookosöljy tuntui Suomessakin olevan vielä pelottava ja epäterveellinen tai pelottavan epäterveellinen rasva. Nykyään tietoa on enemmän ja monet ovat alkaneet ymmärtämään sekä huomaamaan kookosöljyn terveyshyödyt. Kookosöljy on monipuolinen rasva jota voidaan hyödyntää niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

Kuva 1 – Päivää ennen kookosöljykokeen aloittamista

Yksi mielenkiintoisimpia uutisia kookosöljyn terveyttä edistävistä vaikutuksista on sen vaikutus alzheimerin tautia sairastaviin. Asiaa on tutkinut mm. amerikkalainen tohtori Mary Newport jonka mies sairastui alzheimerin tautiin. Tri Newport alkoi tutkimaan erilaisia keinoja joilla auttaa miestään ja mielenkiintoista kyllä, löysi suuren avun kookosöljystä pillereiden sijaan.

Newportin miehen sairaus todettiin testissä missä piti piirtää kellotaulu. Mies oli piirtänyt ympyröitä ja numeroita ihan randomilla ja lopputulos ei pahemmin kelloa muistuttanut (Kuva 1). Newport kertoo eräässä haastattelussa että alzheimerin tauti vaikuttaisi olevan eräs diabeteksen tyyppi aivoissa ja se on prosessi joka alkaa jo 10-20 vuotta ennen kuin ensimmäisiä oireita aletaan havaita. Se on tautina hyvin samanlainen kuin 1- tai 2-tyypin diabetes, tohtori summaa. Ongelmat ovat siis insuliiniperäisiä.

Kuva 2 – Kaksi viikkoa kookosöljykuurin aloittamisesta

Alzheimerin taudissa insuliiniongelmat estävät aivosoluja käyttämästä glukoosia joka on niiden pääsääntöinen energianlähde. Joka kerta kun ajattelemme, aivomme polttavat glukoosia. Ilman energianlähdettä aivosolut lopulta kuolevat. Alzheimerin taudille ominaisia piirteitä ovat siis aivojen progressiiviset glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt ja niistä seuraavat, samaa tahtia etenevät kognitiiviset ongelmat.

Joku voi tässä kohtaa ajatella, että eikö aivoille kannattaisi sitten tarjota aiempaa enemmän glukoosia, enemmän polttoainetta jos sitä voidaan kerta hyödyntää heikommin. Ja samalla lisää insuliinia jotta glukoosi imeytyisi paremmin soluihin. … Kuten insuliinista enemmän lukeneet jo arvaavatkin, tämä ei oikeasti ole mikään hyvä ratkaisu.

Kuva 3 – 37 päivää kookosöljykuurin aloittamisesta

Vaikka insuliinilla voitaisiinkin parantaa glukoosin käyttöä aivoissa (mitä sillä ei voida) niin ongelmia syntyy muissa kudoksissa.

Aivoille on kuitenkin olemassa myös vaihtoehtoinen energianlähde: ketoaineet, joita solut voivat helposti hyödyntää. Ketoaineet syntyvät aineenvaihdunnassa maksassa kun syöt keskipitkäketjuisia triglyseridejä joita löytyy mm. kookosöljystä. (Pitkäketjuiset rasvahapot varastoituvat kehoon helpommin kuin keskipitkäketjuiset jotka puolestaan helpommin muutetaan maksassa ketoneiksi.) Rasvaa voidaan siis käyttää suoraan energianlähteenä kunhan se ensin muunnetaan ketoaineiksi. Ketoaineiden määrän kasvaessa veressä, keho ”joutuu” ketoosiin. Ketoosia ei toisaalta synny jos syömme riittävästi hiilihydraatteja. Nyt on tärkeää tehdä ero ketoosin ja ketoasidoosin välillä, joista jälkimmäinen eli ketoasidoosi on vaarallinen tila ja voi esiintyä erityisesti diabeetikoiden riesana. Ketoosi puolestaan voi auttaa painonpudotuksessa ja -hallinnassa ja se yhdistetäänkin usein mm. Atkinsin ruokavalioon.

Newport teki sitten kokeen miehellään. Hän lisäsi miehensä ruokavalioon kookosöljyä (tarkemmin ottaen MCT-öljyä joka on kookosöljystä valmistettu triglyseridisekoitus. Sekoitus on valmistettu keskipitkäketjuisista rasvahapoista, pääasiassa kapryyli- ja kapriinihapoista). Parin viikon jälkeen mies teki alzheimertestin uudelleen ja osoitti huomattavaa kehitystä (Kuva 2). Kolme viikkoa myöhemmin mies teki testin jälleen ja osoitti jälleen kehitystä (Kuva 3). Parannusta oli tapahtunut älyllisen tason lisäksi myös tunne- sekä fyysisellä tasolla. Mies ei ollut kyennyt juoksemaan aiemmin, nyt juokseminen onnistui taas. Puoleentoista vuoteen mies ei ollut kyennyt lukemaan mutta 2-3 kuukauden jälkeen lukeminenkin sujui taas. Aiemmin mies oli ollut hiljainen ja veltto aamuisin, mutta nyt hän oli aamuisin energinen ja puhelias.

Kookosöljyn suhteen kannattaa kuitenkin olla tarkkana. On tärkeää käyttää (alzheimerin tauti tai ei) hyvälaatuista, hydraamatonta (non-hydrogenated) öljyä. Hydratuissa (hydrogenated) öljyissä esiintyy vaarallisia transrasvoja jotka eivät todellakaan ole terveydelle hyväksi.

Monet pelkäävät edelleen kookosöljyä, koska teollisuus ja media eri terveydenhuollon ammattilaisten säestyksellä on vuosia toitottanut sen ja muiden rasvojen vaaroista. Kookosöljyn on uhottu aiheuttavan korkeaa kolesterolia muiden ongelmien ohessa. Kookosöljy on kuitekin vastuussa ainoastaan hyvän kolesterolin, HDL:n nostamisesta.

Kookosöljy on kuitenkin vastoin vanhoja käsityksiämme hyväksi terveydelle. Se siis parantaa kokonaiskolesterolin tasapainoa, auttaa alzheimerin taudista kärsiviä (ja terveitä!). Tutkijoiden mukaan se mekanismi, millä kookosöljy auttaa alzheimerin taudista kärsiviä potilaita, voi myös auttaa potilaita jotka kärsivät parkinsonin taudista, ALS:stä, epilepsiasta, dementiasta, skitsofreniasta ja autismista.

Kookosöljy tappaa bakteereja mikä tekee siitä luonnollisen antibiootin ilman negatiivisia sivuvaikutuksia. Tutkijoiden mukaan siitä voisin näiden ominaisuuksien vuoksi olla apua myös taistelussa viruksia kuten HIV ja herpes vastaan. Tämä toimii siis niin, että koska kookosöljy auttaa pitämään (haitallisten) bakteerien määrän alhaisena kehossa, niin viruksen hyökätessä kehon immuunijärjestelmä voi keskittyä viruksen käsittelyyn eikä parin tusinan muun bakteerin kukistamiseen.

Lähteet:

MCT-öljystä

MCT-öljy ruoanvalmistuksessa

cbn.com

The Gazette

http://www.coconutketones.com/

Dr. Newportin case study

Kirja: Coconut Oil for health and beauty (Holzapfel & Holzapfel, 2004)

Avainsanat: , , , , , , , , ,

Hiilarihysteria

Satuin tänään jotain ihmeen kautta City-lehden artikkeliin Hiilarihysteria joka ilmeisesti on julkaistu on jo joskus 2004. Artikkelissa silmiin osui HUS:in Riitta Kivelä, jonka kanssa juuri tänään kävin keskustelua ruokavaliosta. Mielenkiintoinen sitaatti, jonka kannalla Kivelä oli vielä tänäänkin keskustellessamme:

Hiilihydraatit ovat aivojen, lihasten ja muiden elintoimintojen energianlähde. Jos niitä ei tule, elimistö valmistaa energiaa proteiini- ja rasvavarastoista. Näin menetetään lihasmassaa ja välttämättömiä rasvahappoja.”, kertaa ravitsemusterapeutti Riitta Kivelä HUS:ista. Hänen mukaansa minimitarve hiilareita on 100 grammaa vuorokaudessa, kun suositusten mukaan se on 220-250 grammaa.

Munuaisten toiminta voi rasittua liikaproteiinista, mikä pahimmillaan johtaa munuaisten vajaatoimintaan ja dialyysiin”, Kivelä varoittaa.

Omassa ruokavaliossani on viime aikoina ollut hiilareita (pääasiassa kasviksista ja maitotuotteista) n. 50 g päivässä eli alle tuon Kivelän suosituksen. Toisin kuin monet muut puolihysteeriset terveydenhuollon ihmiset joiden kanssa olen aiheesta viime aikoina keskustellut, Kivelällä oli varsin kätevä ote ruokavalioon. Hän ei lähtenyt ehdottamaan minulle väkisin esim. leivän lisäämistä ruokavalioon, mutta aikamme keskusteltuamme totesin, että voisin kokeilla nostaa hiilareiden määrää esim. quinoalla sen verran, että tuo hiilareiden määrä nousisi noin siihen sataan päivässä.

Syy miksi tähän keskusteluun Kivelän kanssa päädyin, oli koska minulla viime viikolla löydettiin näytteistä ketoainepitoisuudet jotka näyttivät +++ eli skaalan isoin määrä. Käytännössä ei voida tietää miten paljon ketoaineita tarkalleen on kun testin skaala päättyy tuohon. Tämän jälkeen testattiin heti veren happamuus ja tulos oli, että pH oli aivan normaali, syytä huoleen ei siis sinänsä ole. Oman elimistöni ketoosi ei johdu nälkiintymisestä tai insuliiniaineenvaihdunnan epätasapainosta vaan ruokavaliosta joka aktivoi elimistön hyödyntämään rasvaa energianlähteenään. Päätin kuunnella Kivelän puheita ja testata mitä tapahtuu jos nostan hiilareiden määrää tuohon 100 g päivässä. Muuten ruokavalioni näytti hänen mukaansa olevan ihan kunnossa, joskin rasvojen osuus oli normaaliin verrattuna melko suuri. Kasviksia kertyy päivässä n. 500 g ja kuitujakin lähes suositusten mukainen määrä vaikken viljaa ole syönytkään. Ainoa mistä Kivelä oli vähän huolissaan oli kananmunan suuri osuus ruokavaliossani. Itse en tuosta ole niin huolissani.

Artikkelissa liikuntalääketieteilijä Anssi Manninen antoi oman näkemyksensä hiilareista:

Ihmiselimistö ei välttämättä tarvitse hiilihydraattia, sillä se voi valmistaa tarvitsemansa hiilihydraatin aminohapoista eli proteiinien rakenneosista. Hiilihydraateista saa kuitenkin välttämätöntä kuitua. Ei ole tieteellisiä perusteita syödä ylettömiä määriä hiilihydraatteja. Ihminen ei tarvitse tärkkelystä. Runsaasta proteiininsaannista ei ole osoitettu olevan haittaa terveille ihmisille, ja proteiini vaikuttaa edullisesti mm. luu- ja lihasmassaan.

Itsekin olen vahvasti siinä ymmärryksessä, että meidän elimistömme kyllä kykenee tuottamaan tarvitsemansa glukoosin ihan itse, ilman että sitä tarvitsisi nauttia ruokana.

Joka tapauksessa, tämän päiväisen keskustelun jälkeen keitin itselleni siika-paistoksen ja kukkakaalin kylkeen luomu quinoaa. Laskin että desi quinoaa riittää tänään nostamaan hiilarimäärät tuohon haluttuun 100 g:aan. Jaan tuon desin vielä parille eri aterialle niin ei tule kerralla niin paljoa. Tässä nyt sitten seuraillaan miten paino ja olotila kehittyy kun ruokavaliossa on taas hieman enemmän hiilareita. Tähän saakka paino on pysynyt nätisti hallinnassa niin kauan kuin olen noudattanut LCHF-ruokavaliota suht löyhästikin omasta mielestäni (syön paljon maitotuotteita ja jonkin verran juureksia).Olo on ollut loistava eikä väsymyksestä tietoakaan. Myöskään nälkä ei ole päässyt kertaakaan yllättämään toisin kuin silloin kun olen syönyt ”tavallista” ruokaa.

Ihan mielenkiintoista nähdä miten tämä homma tästä kehittyy.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , ,