Avainsana-arkisto: insuliiniresistenssi

The Skinny on Obesity, Sickeningly Sweet (Episode 2)

University of California on julkaissut loistavan videosarjan nimeltä “The skinny on obesity”. Tässä sarjassa Robert Lustig käy läpi ylipainoon liittyviä tekijöitä todella selkokielisesti ja juttua on täydennetty vielä visuaalisin tehostein. Voit katsoa videon YouTubessa:

Oma tiivistelmäni ensimmäisestä jaksosta löytyy postauksesta: The Skinny on Obesity, An epidemic for Every Body (Episode 1)

Syömissämme teollisissa ruoissa ja juomissa on kaikissa sokeria, mutta vähän eri nimillä. Tavallinen kuluttaja tuskin edes ymmärtääkään saavansa syömästään ruoasta niin paljon sokeria. High fructose corn syrup (HFCS), sokerialkoholit (päättyvät yleensä ”ol” kuten xylitol, maltitol…) siirapit jne. ovat kaikki kuitenkin pohjimmiltaan sokeria.

Lustig on työryhmänsä kanssa verrannut suurta kansainvälistä tietokantaa sekä diabetesliiton tietokantaa ja todennut, että syömiemme kaloreiden kokonaismäärän kasvu voi toki selittää osan nykypäivän ylipaino-ongelmista. Toisaalta tutkimuksen mukaan se voi selittää vain 8 % ongelmista. Päivittäisten syötyjen kalorien globaali keskiarvo oli vuonna 1985 2655 kcal, kun se taas vuonna 2010 oli 2866 kcal. Diabeetikkojen osuus oli vastaavasti vuonna 1985 vain 0,62 %, edelleen globaalisti. Vuonna 2010 osuus oli kuitenkin jo 5,13 %. Diabeetikkojen osuus väestöstä on siis kasvanut 727 %, mikä on aivan järjetöntä!

Kun siis katsotaan syötyjen kalorien määriä, saamamme energian määrä on kasvanut melko vähän ja on tuskin syynä sinänsä ylipaino-ongelmien kasvuun. Lustig oli työryhmineen sukeltanut pintaa syvemmälle ja katsonut mistä nuo kalorit oikein koostuivat ennen ja nyt. Ainoa ravintoaine joka korreloi diabeteksen kasvun kanssa on sokeri. Sen käyttö on maailmanlaajuisesti kasvanut vuoden 1985 98 milj. tonnista 160 milj. tonniin vuonna 2010. Diabeetikkojen määrä on samalla ajanjaksolla kasvanut 30 miljoonasta 346 miljoonaan. Karua kieltä puhuu tämä statistiikka.

Mielenkiintoinen asia jota en ole ennen kuullut mainittavan on, että sokeri Lustigin mukaan on sekä rasva että hiilihydraatti samaan aikaan ja tämä on hänen mukaansa se, mikä aiheuttaa ongelmia. Rasvaisissa hedelmissä kuten kookoksessa, avocadossa, oliivissa jne. ei ole hiilihydraatteja. Maapallolla ei ole yhtään rasvaista hedelmää missä olisi rasvan lisäksi samalla hiilihydraatteja, mutta sokerissapa on.

Sokeri koostuu kahdesta molekyylistä: glukoosista ja fruktoosista. Glukoosi ei ole erityisen makea tai kovin kiinnostava. Fruktoosi puolestaan on hyvin makea ja erittäin kiinnostava – sen perässä olemme me kaikki pienet ja isot sokerihiiret. Glukoosi on niin sanotusti elämän eliksiiri. Kaikki elimistömme elimet voivat hyödyntää sitä aineenvaihdunnassa. Glukoosia hyödyntävät myös muut organismit maapallolla. Jos ihmiset eivät saa glukoosia ravinnosta, elimistö tuottaa sitä itse, sillä meidän kroppamme kulkee glukoosilla. 80 % syömästämme glukoosista hyödynnetään aineenvaihdunnassa eli puolilla elimistöämme, vain 20 % siitä päätyy maksaan. Fruktoosi puolestaan on kokonaisuudessaan kuljetettava maksan kautta sillä ainoastaan maksassa se voidaan käsitellä. Fruktoosi siis kuormittaa maksaa.

Fruktoosi on krooninen, annosriippuvainen maksamyrkky. Aivan kuten alkoholi. Alkoholi muuttuu aineenvaihdunnassa rasvaksi. Samoin fruktoosi. Nämä johtavat lisääntyneeseen rasvaan maksassa, niin suuressa määrin ettei maksa voi toimittaa kaikkea rasvaa pois. Fruktoosin kuormittaessa maksaa, elimistö muuttuu insuliiniresistentimmäksi ja haima alkaa erittää entistä enemmän insuliinia jotta se vaikuttaisi. Lisääntynyt insuliinin määrä elimistössä kasvattaa rasvan varastoimista ja tämä puolestaan johtaa lihomiseen. Ylimääräinen insuliini myös kasvattaa verenpainetta, sydäntautien todennäköisyyttä, solujen jakautimista (johtaa syöpään), edesauttaa muutoksia aivoissa jotka johtavat dementiaan. Kun haima lopulta väsyy insuliinin ylituotantoon, seurauksena on diabetes.

Alkoholin liikakäytöllä ja fruktoosin liikakäytöllä on samankaltaiset seuraukset:

Krooninen altistuminen etanolille: Krooninen altistuminen fruktoosille:
 Verenpainetauti  Verenpainetauti
 Kardiomyopatia  Sydäninfarkti
 Dyslipidemia  Dyslipidemia
 Haimatulehdus  Haimatulehdus
 Ylipaino  Ylipaino
 Maksan vajaatoiminta  Maksan vajaatoiminta
 Sikiön alkoholioireyhtymä  Sikiön insuliiniresistenssi
 Riippuvuus  Tottumus, myös riippuvuus

Jos ihminen on kuluttanut energiavarastonsa täysin loppuun, alkoholia ja / tai fruktoosia voidaan käyttää energiavarstojen uudelleen täyttämiseen (joskaan en menisi vannomaan, että pari paukkua maratonin jälkeen on hyvä idea). Mutta jos ihmisen energiavarastot ovat kunnossa, maksa muuttaa sekä alkoholin että fruktoosin maksarasvaksi ja niistä tulee myrkkyjä.

Myös tässä videossa muistutetaan, että Light-tuotteiden /rasvattomien tuotteiden pitäisi heti herättää epäluulot kuluttajissa. Aina jos ruuasta on poistettu rasva, on sen tilalle täytynyt lisätä sokeria jossakin muodossa makua tuomaan, sillä rasvan mukana katoaa niin maku kuin suutuntuma. Näin ollen rasvattomiin tuotteisiin on usein täytynyt lisätä myös muita lisäaineita suutuntuman ja konsistenssin parantamiseksi.

Videolla mainitaan termi ”toxic environment” – myrkyllinen ympäristö. Ruokaa on nykyään tarjolla ympäri vuorokauden ja kaikkialla, myös paikoissa joilla ei ole mitään tekemistä ruokailun kanssa sinänsä. Mieti vaikka Suomessa: Postin tiskiltä saat niin postimerkit kuin levyn suklaata. Mahtavaa! Ludvig kuitenkin korostaa videolla, että mistä hän työryhmineen puhuu toksisen ympäristön yhteydessä ovat todellisia myrkkyjä. Aineita jotka todella tuhoavat meidän terveyttämme ja kehoamme, eivät siis vain harmillisia muutoksia ympäristössämme.

Keskeinen tekijä tässä on sokeri.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , ,

Veren korkea insuliinipitoisuus ja liian matala verensokeri

Olen viime aikoina tutustunut vähähiilihydraattisen ruokavalion ja OGTT eli oral glucose tolerance testin (sokerirasitustestin) yhteyksiin. Lähinnä minua mietityttää miten vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattanut ihminen reagoi, kun elimistöön yhtäkkiä isketään 75 g puhdasta glukoosia muutamassa minuutissa, kun elimistö on kuukausia tai vuosia pärjännyt ilman sokeria eikä ole tottunut sitä (varsinkaan tuollaisissa määrissä käsittelemään).

No, tässä aiheeseen liittyen yksi teema. Löysin lääkäripalstalta kysymyksen:

– Minulla on liian korkea insuliinintuotanto ja turhan matala verensokeri. Mitä minun pitäisi tehdä?

Kerstin Brismar vastaa kysymykseen Tukholman diabetesyhdistyksen jäsenlehdessä.

Vastaus: Hyperinsulinemia eli liikaa insuliinia veressä on yleistä nk. prediabetespotilailla sekä potilailla jotka ovat mahdollisesti myös (tai yksistään) insuliiniresistenssejä. Prediabetes on siis diabeteksen ensiaste.

Korkea veren insuliinipitoisuus johtuu liiallisesta insuliinintuotannosta joka puolestaan on tulosta siitä, että elimistö yrittää kompensoida sitä etteivät lihakset saa imettyä itseensä tarpeeksi sokeria, eikä elimistö myöskään pysty lopettamaan sokerintuotantoa maksassa ja näin verensokeri kohoaa.

Insuliinia tuottavat solut reagoivat lisäämällä insuliinin tuotantoa (koska verensokeri kohoaa) niin paljon, että verensokeri normalisoituu ja maksan sokerintuotanto pysähtyy sekä lihaksien sokerinkäyttö normalisoituu. Kun insuliinia on veressä paljon, kasvavat rasvasolut ja ihminen alkaa pyöristymään. Verensokeri myös laskee helposti matalalle pari tuntia ruokailun jälkeen. Verensokeri voi laskea 3, joskus 2 mmol/l:aan jolloin ihminen alkaa tärisemään/vapisemaan, väsyy ja on nälkäinen ja kokee, että on pakko syödä jotta nämä oireet katoaisivat. Seurauksena tästä kaikesta on luonnollisesti, että paino yleensä lähtee nousuun. (Rasvasolut keräävät rasvaa, syömme entistä tiheämmin)

Hyperinsulinemia huomataan useimmiten ruokailun jälkeen mutta myös lääkäri voi saada korkeat lukemat insuliinitason mittauksessa paastonkin jälkeen. Jos tuloksista nähdään, etä insuliinitaso on korkea verrattuna verensokeriin, sanotaan että potilas on insuliiniresistentti. Tämä on myös yhteydessä korkeampaan riskiin saada verisuonen tukos, sydän- ja verisuonitauteja sekä joihinkin syöpätyyppeihin. Joissain harvinaisissa tapauksissa hyperinsulinemia voi myös johtua insuliinia tuottavista kasvaimista.

Hyperinsulinemian oireet ovat yleensä selkeimmät aamulla ennen ruokailua tai ateriasta riippumatta ruokailun jälkeen.

Hoito

Paras tapa hoitaa hyperinsulinemiaa on vähentää hiilihydraattien määrää ja jakaa hiilarit päivän mittaan tasaisesti. Annokset saavat mielellään olla pienempiä ja tiheämmässä kuin pari suurta ateriaa. Hiilihydraatit nimenomaan nostavat verensokeria ja sitä mukaa insuliinintuotantoa. Ruokavalio on siis tässäkin kaiken a ja o.

Brismar mainitsee myös lääkkeitä joita voidaan käyttää hyperinsulinemian hoidossa. Nämä lääkkeet vähentävät hiilareiden ja glukoosin imeytymistä suolesta vereen. Toisilla lääkkeillä voidaan vähentää maksan insuliiniresistenssiä ja sitä myötä voidaan saada sokerintuotantoa maksassa pienennettyä mikä puolestaan johtaa vähempään insuliinin tuotantoon. Tuntuu kuitenkin hassulta, että käyttäisimme lääkkeitä jotka estävät syömämme ravinnon imeytymisen elimistöömme sen sijaan, että yksinkertaisesti jättäisimme haitallisen ravinnon syömättä. Jos suolessa ei ole hiilareita ja glukoosia, ei niiden imeytymistä tarvitse blokatakaan.

Brismar jatkaa, liikunta on myös yksi tapa kasvattaa sokerin imeytymistä lihaksiin ja pienentää insuliinin tuotantoa.

Vyötärön leviämisestä kannattaa huolestua nopeammin kuin korkeammasta BMI:stä, sillä se on merkki insuliiniresistenssiydestä sekä liiallisesta insuliinin tuotannosta.

Avainsanat: , , , , ,

UNT: kahvipulla voi kasvattaa syöpäriskiä

Unt.se julkisti aiemmin tällä viikolla artikkelin otsikolla: Kaffebröd kan öka cancerrisk. Kahvipulla voi kasvattaa syöpäriskiä.

Artikkelissa kerrotaan tutkimuksesta johon oli osallistunut Ruotsissa 61 000 naista. Tutkimus oli julkaistu lehdessä Cancer Epidemiology, Biomarkers & Prevention. Kaikki naiset olivat kahteen eri otteeseen 7 vuoden välein vastanneet kattavaan kyselyyn ruokailutottumuksistaan. Näistä vastauksista oli sitten päätelty kuinka paljon jokainen naisista oli kuluttanut sokeripitoisia ruoka-aineita ja sitä kautta oli arvioitu heidän keskimääräinen sokerinsaantinsa.

18 seurantavuoden aikana yli 700 naisista oli sairastunut syöpään kohdun alueella. (Tätä syöpää ei pidä sekoittaa kohdunkaulansyöpään jota aiheuttaa HPV-virus). Sairastuneiden ruokailutottumukset tutkittiin ja todettiin, että syöpä oli selvästi yleisempää niiden keskuudessa jotka kuluttivat yli 35 g sokeria päivässä, kuin niillä jotka kuluttivat sokeria vähemmän. Ylipainoisilla naisilla yhteys syövän ja sokerin välillä oli muita vahvempi.

Tutkimus ei suoraan vahvista teoriaa, että sokeria syömällä sairastuu helpommin syöpään, mutta se on selvästi linjassa aiempien tutkimusten kanssa Alicja Wolkin mukaan. Nämä aiemmat tutkimukset ovat siis osoittaneet läheisiä yhteyksiä ylipainon ja insuliiniresistenssin sekä korkeiden veren insuliinipitoisuuksien ja kohtusyövän kanssa.

Lue alkuperäinen artikkeli Unt.se:n kotisivuilla (ruotsiksi).

Avainsanat: , , , , , ,