Avainsana-arkisto: hiilihydraatit

Galluppi: LCHF-trendi kasvaa edelleen Suomessa

HBL julkaisi 11.5. jutun gallupista jonka mukaan ”LCHF-trendi” jatkaa kasvuaan.

Consumer Compassin mukaan innostuksemme syödä paljon rasvaa ja proteiineja sekä hyvin vähän hiilareita ei ole kuihtumassa minnekään. Markkinatutkimusinstituutti oli teettänyt aiheesta verkkokyselyn johon osallistui tuhatkunta vastaajaa.

  • Joka kolmas punaisen lihan ostaja (siis joka ostaa punaista lihaa viikottain) aikoo syödä lihaa entistä enemmän jatkossa. Myös muut lihansyöjät aikovat kuluttaa lihaa kuten ennenkin.
  • Noin kolmannes koki syövänsä liikaa nopeita hiilareita ja sokeria.
  • Noin puolet vastaajista tykkäsi syöneennsä kuitenkin terveellisemin kuluneen vuoden aikana kuin aiemmin. Puolivalmisteiden kysyntä on saanut väistyä luomu- ja lähiruoan tieltä.

Siitä, onko tämä nyt ihan ”LCHF-trendi” näillä kriteereillä, voidaan olla montaa mieltä, mutta erityisen iloinen olin viimeisestä kohdasta: puolivalmisteiden kysyntä laskee. Jes! Oikea ruoka kunniaan ja luomu- sekä lähituotettu ruoka hyllyille joka kaupassa niin minä olen iloinen.

Myös hiilari/sokeritietoisuuden kasvu on minusta positiivista. Moni syö edelleen huomaamattaan hirveän määrän sokereita tajuamattaan. Alkoholi on toinen joka aiheuttaa samanlaista tuhoa elimistössämme kuin sokeri.

Mainokset
Avainsanat: , , , , , , , , ,

HYKS:in ruokavaliosuositus raskausajan diabeteksen hoidossa

Sain käsiini HYKS:in ruokavalio-ohjeistuksen raskausajan diabeteksen hallintaan. Tämä ohjeistus tuntuu omalla ymmärrykselläni ravintomaailmasta täysin järjenvastaiselta. Mielenkiintoisesti Diabetekseen ei ole yhtä tarkkaa ohjeistusta samalla Käypä Hoito -sivustolla, vaan ohjeistuksessa mainitaan yleisesti ”Diabeetikoille suositellaan samanlaista ruokavaliota kuin koko väestölle: vähän kovaa ja kohtuullisesti pehmeitä rasvoja, runsaasti kuitua ja vähän suolaa.” Toki tästä artikkelista löytyy sitten linkit tarkempiin ohjeisiin. Nämä linkit tosin tuntuvat johtavan joko puutuville sivuille tai uusille sivuille jotka toimivat lähinnä uusina linkkiluetteloina.

No, joka tapauksessa. Ajattelin käydä tämän raskausajan diabeteksen ruokavalio-ohjeistuksen käsiksi. Ohjeessa todetaan heti johdannossa, että ”Raskausaikana on tärkeää pitää äidin verensokeri normaalina sekä painonnousu sopivana.” Kirjoittajat jatkavat ”Ruokavaliossa voi olla vähemmän hiilihydraatteja, mutta hiukan enemmän rasvaa ja proteiinia kuin muille diabeetikoille suositellaan”. Artikkelissa luetellaan kevyesti, mistä kaikesta hiilihydraatteja saadaan ja jatketaan ”Raskausdiabeetikon verensokeri nousee herkästi aamulla ja aamupalan jälkeen, tämän vuoksi aamupala on normaalia pienempi”. …Aha.. Eli sen sijaan, että katsottaisiin mitä suuhun pistetään (esim. ei hiilareita) niin pienennetään ruuan määrää. Mitä kirjoittajien mukaan sitten tulisi syödä?

HYKS:in ohjeistuksen mukaan sopivia ruokia ovat:

  • Leipä: mielellään täysjyvää ja vähintään 6 reilua viipaletta päivässä. Valkoista leipää ja leivonnaisia sentään tulisi heidänkin mielestään välttää.
  • Perunaa, tummaa riisiä ja pastaa sen sijaan suositellaan.
  • Marjat ja hedelmät ovat hyviä kuidunlähteitä joten niitäkin suositellaan, vaikka dokumentissakin todetaan, että ne sisältävät paljon fruktoosia ja glukoosia. 3 annosta hedelmiä suositellaan päivän mittaan.
  • Maitovalmisteista pitäisi valita rasvattomia tuotteita (kuinkas muuten) ja ne suositellaan jaettavaksi eri aterioille jottei verensokeri liikaa heilahtelisi.
  • Kasviksista neuvotaan, että niitä pitäisi syödä vähintään se tuttu puoli kiloa päivässä.
  • Sitten ylläri: kalasta, kanasta, lihasta, munasta, juustoista ja leikkeleistä sanotaan, että niistä pitäisi valita vähärasvaisia (ei mikään yllätys) ja vähäsuolaisia laatuja. Ylläri tulee siinä, että nämä kaikki ruoat nähdään muun ruoan lisukkeina ja todetaan, että niitä pitäisi syödä vain kohtuullisia annoksia.
  • Rasvoista 40-60 % pitäisi tulla margariinista sekä kasviöljystä tai juoksevasta margariinista.  Myös kala mainitaan tässä – 2 kertaa viikossa niin, että saadaan välttämättömät rasvahapot. Kirjoittajien mukaan liika eläinrasva ja rasvaiset elintarvikkeet huonontavat rasvan laatua, nostavat painoa ja heikentävät sokeriaineenvaihduntaa. Vanha tuttu tarina siis.
  • Janojuomaksi suositellaan vettä, vähäsuolaista kivennäisvettä tai sokeroimatonta teetä. Täysmehuja ja sokerillisia virvoitusjuomia ei suositella, mutta jos virvoitusjuomia kulutetaan, tulisi juoda aspartaamilla, asesulfaamilla tai sukraloosilla makeutettuja light-juomia. Sinne vaan lisäaineet ja hermostomyrkyt sikiölle terveisiksi!
  • Sokeria, siirappia ja hunajaa saisi käyttää kohtuullisesti – pieninä määrinä. Herkutteluun sopii kirjoittajien mielestä päivittäinen, vähäsokerinen jälkiruoka kuten pulla, pullapohjainen marjapiirakka tai vaikka vähän karkkia.
  • Makeutusaineista todetaan vielä erikseen, että aspartaami ja asesulfaami ovat sopivia juomiin. Sakariinia ja syklamaattia sentään ei suositella raskausaikana. Tavallisille diabeetikoille nekin siis kai ok?
Käytännössä HYKS:in suositukset siis ovat: älä syö rasvoja ja proteiinia, ahda kurkkuusi sen sijaan hiilareita. Ainoat kohdat joissa voin suoraan olla samaa mieltä ohjeistuksen kanssa ovat: 0,5 kg kasviksia päivässä (vähintään!) sekä vesi janojuomana. Millä ihmeellä normaali ihminen ahtaa itseensä 6 siivua leipää päivässä ja saa silti päivittäisiin kaloreihinsa mahtumaan jotain oikeaakin ruokaa?
Margariini
Margariinista en voi tarpeeksi vaahdota, mutta sanottakoon tässä nyt tiivistelmän nimissä, että se sopii mielestäni lähinnä kenkälankiksi ja kierrän margariinit sekä juoksevat margariinivalmisteet ruokahyllyillä kaukaa. On mielenkiintoista miten avoimesti sokereihin tunnutaan ohjeistuksessa suhtauduttavan, verrattuna esimerkiksi kananmunaan sekä lihatuotteisiin.
Aspartaami
Vielä enemmän huolestuttaa se, että Suomessa edelleenkin suositellaan mm. aspartaamia sokerin sijaan raskaana oleville naisille. Aspartaami muuttuu elimistössämme metanoliksi, joka on myrkyllinen aine jo pieninä annoksina. Aspartaami aiheuttaa pitkän listan oireita (toistaiseksi niitä on kirjattu vähän päälle 90). Oireisiin lukeutuvat mm. kooma, aivokasvaimet ja kuolema. Suurin osa oireista on hermostollisia, sillä aspartaami tuhoaa hermostoa. Tässä vielä joitain esimerkkejä aspartaamin aiheuttamista vaivoista:

Päänsäryt, migreeni, huimaus, pahoinovinti, tunnottomuus, painonnousu, ihottumat, masennus, väsymys, ärtyneisyys, unettomuus, näköongelmat, kuulo-ongelmat, hengitysvaikeudet, ahdistuskohtaukset, muistinmenetys, sydänkohtaukset, lihaskouristukset, takykardia, sydämentykytykset,  “puuroutuva” puhe, makuaistin menetys, tinnitus, pyörrytys, nivelkivut.

Mutta raskaana olevillehan tuo on ihan ok aine, kun kerran eivät sitten syö sokeria. Yksi ”parhaita” ominaisuuksia aspartaamissa on, että se lisää makeanhimoa ja aiheuttaa riippuvuutta. Aspartaamin metanoli muuttuu jo yli 30 asteessa karsinogeeniksi, formaldehydiksi. Tämä on voimakas myrkky, joka jo pieninä määrinä voi aiheuttaa geneettisiä ja immuunijärjestelmän vaurioita. Formaldehydi puolestaan muuttuu muurahaishapoksi, joka aiheuttaa verisuonten laajentumista ja estää kudosten hapensaantia.

Etenkin kun diabeetikot pyrkivät välttämään sokeria ja muita hiilihydraatteja, voi nautitun aspartaamin määrä kohota pilviin. Ristiriitaista onkin, että myös aspartaamin tiedetään aiheuttavan diabetesta. Äidin nauttima aspartaami hedelmöityksen ja raskauden aikana voi aiheuttaa lapselle synnytysvaurioita. Myrkky siirtyy lapsen myös imetyksen välityksellä. Aspartaamin haittavaikutukset korostuvatkin juuri lapsilla, jotka eivät kykene aikuisten tahtiin poistamaan myrkyllisiä aineosia. Lapsilla tällä aspartaamin liikasaannilla on suurta merkitystä koulumenestykseen, sillä aspartaami vaikuttaa erityisesti siihen aivojen osaan jossa oppiminen tapahtuu. Aspartaamilla on myös vakavia vaikutuksia näköön sekä MS-taudin kehittymisen.

Lisää aspartaamista, sekä tarkempia lähdetietoja ylläolevaan löytyy osoitteessa gurmee.net.

Tärkkelys
Tärkkelys korostuu suosituksissa myös. Perunaa, riisiä, pastaa tulisi syödä. Mihin unohtui alussa mainittu lause ”Raskausaikana on tärkeää pitää äidin verensokeri normaalina”? Tärkkelys ei oman ymmärrykseni mukaan ole verensokerin normaalitasoa ylläpitävä aine.

Fruktoosi ja glukoosi
Hedelmiä – luonnon omaa karkkia suositellaan nautittavaksi 3 annosta päivässä! Hedelmät sisältävät glukoosia ja fruktoosia, kuten kirjoittajat itsekin mainitsevat. Jättivät kuitenkin mainitsematta, että nämä kaksi sokerin muotoa ovat erityisen hankalia verensokerin ja insuliiniaineenvaihdunnan kannalta.

Light
Maitotuotteista ja juustoista tulisi valita vähärasvaisia variantteja. Poistetaan siis ruuasta loputkin täyttävät ainekset (rasva) ja korvataan se jollakin teollisuuden tuottamalla keinotekoisella täyteaineella ja jätetään jäljelle hiilarit.

Ihmettelen vaan näitä ravintosuosituksia katsellessani, että miten meidän maassamme ei useampi äiti joudu raskausajandiabeteksensa kanssa insuliinihoitoon. Tämä ruokavaliosuositus ei nimittäin ainakaan omissa silmissäni erityisesti auta pitämään verensokeria tasaisena tai alhaalla. Päin vastoin siinä neuvotaan kuluttamaan viljaa, tärkkelystä, sokereita, makeutusaineita – mutta juu, kohtuudella. Aika kevyillä kantimilla ja ravinneköyhää (=teollisesti pitkälle muokattua moskaa) tuo ruokavalio tuntuisi olevan, kasviksia lukuunottamatta. Ohjeistuksen mukaan n. 50 E% olisi hiilihydraattien osuus päivän ruuista. Hirveä määrä minun mielestäni.

Raskausajasta, lasten ruokavaliosta ja ketogeenisestä ruokavaliosta kiinnostuneille: kannattaa katsoa Andreas Eenfeldtin tekemä haastattelu Jay Wortmanin (MD) kanssa. Noin 3:55 kohdalla Wortman kertoo perheestään ja lapsistaan jotka kaikki syövät samaa ketogeenistä ruokavaliota. Uskon henkilökohtaisesti, että LCHF olisi raskausajan diabeteksenkin kohdalla parempi vaihtoehto kuin nuo yllä olevat HYKS:in suositukset.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Hiilarihysteria

Satuin tänään jotain ihmeen kautta City-lehden artikkeliin Hiilarihysteria joka ilmeisesti on julkaistu on jo joskus 2004. Artikkelissa silmiin osui HUS:in Riitta Kivelä, jonka kanssa juuri tänään kävin keskustelua ruokavaliosta. Mielenkiintoinen sitaatti, jonka kannalla Kivelä oli vielä tänäänkin keskustellessamme:

Hiilihydraatit ovat aivojen, lihasten ja muiden elintoimintojen energianlähde. Jos niitä ei tule, elimistö valmistaa energiaa proteiini- ja rasvavarastoista. Näin menetetään lihasmassaa ja välttämättömiä rasvahappoja.”, kertaa ravitsemusterapeutti Riitta Kivelä HUS:ista. Hänen mukaansa minimitarve hiilareita on 100 grammaa vuorokaudessa, kun suositusten mukaan se on 220-250 grammaa.

Munuaisten toiminta voi rasittua liikaproteiinista, mikä pahimmillaan johtaa munuaisten vajaatoimintaan ja dialyysiin”, Kivelä varoittaa.

Omassa ruokavaliossani on viime aikoina ollut hiilareita (pääasiassa kasviksista ja maitotuotteista) n. 50 g päivässä eli alle tuon Kivelän suosituksen. Toisin kuin monet muut puolihysteeriset terveydenhuollon ihmiset joiden kanssa olen aiheesta viime aikoina keskustellut, Kivelällä oli varsin kätevä ote ruokavalioon. Hän ei lähtenyt ehdottamaan minulle väkisin esim. leivän lisäämistä ruokavalioon, mutta aikamme keskusteltuamme totesin, että voisin kokeilla nostaa hiilareiden määrää esim. quinoalla sen verran, että tuo hiilareiden määrä nousisi noin siihen sataan päivässä.

Syy miksi tähän keskusteluun Kivelän kanssa päädyin, oli koska minulla viime viikolla löydettiin näytteistä ketoainepitoisuudet jotka näyttivät +++ eli skaalan isoin määrä. Käytännössä ei voida tietää miten paljon ketoaineita tarkalleen on kun testin skaala päättyy tuohon. Tämän jälkeen testattiin heti veren happamuus ja tulos oli, että pH oli aivan normaali, syytä huoleen ei siis sinänsä ole. Oman elimistöni ketoosi ei johdu nälkiintymisestä tai insuliiniaineenvaihdunnan epätasapainosta vaan ruokavaliosta joka aktivoi elimistön hyödyntämään rasvaa energianlähteenään. Päätin kuunnella Kivelän puheita ja testata mitä tapahtuu jos nostan hiilareiden määrää tuohon 100 g päivässä. Muuten ruokavalioni näytti hänen mukaansa olevan ihan kunnossa, joskin rasvojen osuus oli normaaliin verrattuna melko suuri. Kasviksia kertyy päivässä n. 500 g ja kuitujakin lähes suositusten mukainen määrä vaikken viljaa ole syönytkään. Ainoa mistä Kivelä oli vähän huolissaan oli kananmunan suuri osuus ruokavaliossani. Itse en tuosta ole niin huolissani.

Artikkelissa liikuntalääketieteilijä Anssi Manninen antoi oman näkemyksensä hiilareista:

Ihmiselimistö ei välttämättä tarvitse hiilihydraattia, sillä se voi valmistaa tarvitsemansa hiilihydraatin aminohapoista eli proteiinien rakenneosista. Hiilihydraateista saa kuitenkin välttämätöntä kuitua. Ei ole tieteellisiä perusteita syödä ylettömiä määriä hiilihydraatteja. Ihminen ei tarvitse tärkkelystä. Runsaasta proteiininsaannista ei ole osoitettu olevan haittaa terveille ihmisille, ja proteiini vaikuttaa edullisesti mm. luu- ja lihasmassaan.

Itsekin olen vahvasti siinä ymmärryksessä, että meidän elimistömme kyllä kykenee tuottamaan tarvitsemansa glukoosin ihan itse, ilman että sitä tarvitsisi nauttia ruokana.

Joka tapauksessa, tämän päiväisen keskustelun jälkeen keitin itselleni siika-paistoksen ja kukkakaalin kylkeen luomu quinoaa. Laskin että desi quinoaa riittää tänään nostamaan hiilarimäärät tuohon haluttuun 100 g:aan. Jaan tuon desin vielä parille eri aterialle niin ei tule kerralla niin paljoa. Tässä nyt sitten seuraillaan miten paino ja olotila kehittyy kun ruokavaliossa on taas hieman enemmän hiilareita. Tähän saakka paino on pysynyt nätisti hallinnassa niin kauan kuin olen noudattanut LCHF-ruokavaliota suht löyhästikin omasta mielestäni (syön paljon maitotuotteita ja jonkin verran juureksia).Olo on ollut loistava eikä väsymyksestä tietoakaan. Myöskään nälkä ei ole päässyt kertaakaan yllättämään toisin kuin silloin kun olen syönyt ”tavallista” ruokaa.

Ihan mielenkiintoista nähdä miten tämä homma tästä kehittyy.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , ,

HBL: Naiset herkempiä väärälle ruoalle

Huhtikuussa 2010 julkaistu HBL:n artikkeli kertoo naisten kannalta ankeaa tarinaa. Lehden mukaan naiset, jotka syövät suuria määriä nopeita hiilareita kuten vaaleaa leipää, valkoista riisiä ja sokeria, ovat suuremmassa vaarassa saada sydäntauteja kuin naiset jotka syövät nopeita hiilareita vähemmän. Italialaisen tutkimuksen mukaan, johon artikkelissa viitataan, miehet eivät ole yhtä alttiita ongelmille väärän ruokavalion yhteydessä. Nopeita hiilareita syövien riski sairastua oli 2,24 kertainen verrattuna naisiin jotka söivät matalan GI:n ruokaa.

Tutkimuksen mukaan hiilihydraattipitoinen ruoka nostaa verensokeria sekä sen vahingollisten triglyceridien määrää ja samaan aikaan hyvän kolesterolin HDL:n määrä laskee. Erityisen voimakas tämä vaikutus on lehden mukaan hiilareilla joilla on korkea GI-arvo, eli glykeeminen indeksi. Tutkimukseen oli osallistunut lähes 48000 aikuista ja se oli esitelty lehdessä Archives of Internal Medicine.

 

Lue alkuperäinen artikkeli HBL:n sivuilla.

 

 

Avainsanat: , , , , , , , ,

Kostdoktorn: Guyenet, Taubes and why low carb works

Ruotsalainen lääkäri joka tunnetaan myös nimellä (ja blogista) Kostdoktorn (vapaasti suomennettuna ruokavaliotohtori) kirjoitti oman vastineensa Stephan Guyenetin postaukseen.

Kertauksena vielä, Hiilarihypoteesi jota vastaan Guyenet hyökkäsi oli käytännössä:

Liiallinen määrä hiilihydraatteja (erityisesti jalostettuja sellaisia / sokeri) nostaa insuliinitasoa ja johtaa rasvan määrän kasvuun kehossa.

G:n mukaan siis hiilarit eivät ole kohonneen insuliinin takana ja että insuliini ei todellakaan johda painon nousuun, ehkä jopa päin vastoin. Käytännössä G ilmoittaa, että vaikka matalahiilihydraattinen ruokavalio voi toimia, sen selittävä teoria on väärässä.

Eenfeldt lisää, että Guyenet unohti mainita, että jokainen diabeetikoita insuliinilla hoitanut lääkäri tietää insuliinipistosten usein johtavan painonnousuun. Samalla on myös huomattu että 1-tyypin diabeetikoilla, joita ei hoideta insuliinilla, paino tuppaa putoamaan voimakkaasti. Eenfeldtin mukaan laihoilla ihmisillä on yleensä matalat insuliinitasot kun taas lihavilla insuliinitasot ovat yleensä korkeat, mutta että Guyenet ei koe tämän olevan merkittävää.

Eenfeldt muistuttaa Guyenetia raivoisaa tahtia kasvavasta ylipaino-ongelmasta. Aiheesta voi lukea englanniksi Eenfeldtin blogissa Diet Doctor.

Edellisestä artikkelistani voitte lukea Guyenetin kolme niin kutsuttua todistetta hiilarihypoteesin kaatamiseksi.

Ensimmäinen osa:

Guyenetin mukaan leptiini on tärkeämpi kuin insuliini ylipainon aiheuttajana. Eenfeldt ohjaa tutustumaan Robert Lustigin luentoon AHS-seminaarissa. Hyperinsulinemia johtaa leptiiniresistenssiin. Näin ollen Eenfeldt näkee ongelman ratkaistuksi.

Tässä Lustigin luento:

Videon abstrakti:

Rates of fructose consumption continue to rise worldwide, and have been linked to rising rates of obesity, type-2 diabetes mellitus, and metabolic syndrome. Elucidation of fructose metabolism in liver and fructose action in brain demonstrate three parallelisms with ethanol. First, hepatic fructose metabolism is similar to ethanol in that by accelerating the process of de novo lipogenesis, both promote hepatic insulin resistance, dyslipidemia, and hepatic steatosis. Second, fructosylation of proteins with resultant superoxide formation can result in inflammation similar to acetaldehyde, an intermediary metabolite of ethanol. Lastly, by stimulating the “hedonic pathway” of the brain both directly and indirectly, fructose creates habituation, and possibly dependence; also paralleling ethanol. On a societal level, the treatment of fructose as a commodity on the open market exhibits similarities to ethanol. Fructose induces alterations in both hepatic metabolism and central nervous system energy signaling, leading to a “vicious cycle” of excessive consumption and disease consistent with metabolic syndrome. These dose-dependent actions of fructose on the liver and on the hedonic pathway of the brain recapitulate the effects of ethanol.

Lustigin käyttämä esitys löytyy SlideSharesta.

Eenfeldt on aiemmin summannut blogissaan Lustigin luennon näin: (liika) insuliini on keskeinen tekijä liikalihavuuden aiheuttajana. Todennäköinen syy on liiallisten sokerin/fruktoosin määrien (tai valtavien tärkkelys/glukoosimäärien) kuluttaminen ja kuidun puute imeytymistä hidastavana tekijänä. Korkea insuliinitaso blokkaa leptiinin mikä johtaa leptiiniresistenssiin sekä pitkällä aikavälillä ylipainoon. Insuliini- ja leptiini-kannattajat ovat siis molemmat oikeassa.

 

Toinen osa:

Insuliini saa aikaan sen, että rasvaa imeytyy rasvasoluihin, mutta insuliini myös lähettää aivoille kylläisyyssignaaleja. Eenfeldtin mukaan tämä ei ole ongelma. Insuliinilla on hänen mukaansa (kuten kaikilla hormoneilla) sekä lyhyitä, että pitkiä vaikutuksia.

Lyhyellä aikavälillä insuliini luo kylläisyyden tunteen aivoissa. Tässä on järkeä sillä yleensä tämä tila ilmaantuu juuri kun olemme syöneet.

Pitkällä aikavälillä hyperinsulinemia aiheuttaa lisääntynyttä rasvan varastointia ja saa meidät syömään enemmän. Ainakin osittain juontuen leptiiniresistenssistä, kuten Prof. Lustig oli osoittanut luennossaan.

Tämä puolestaan ratkaisee Eenfeldtin mukaan toisen Guyenetin väittämän ja kaataa G:n väitteet hiilarihypoteesin kumoamisesta.

 

Kolmas osa:

Guyenet väitti etteivät hiilarit yksistään, vaan myös proteiini aiheuttaa insuliinin nousua. Toki, mutta me kaikki tarvitsemme proteiinia ja vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa lähinnä vaihdetaan hiilarit rasvaan. Hiilarit vapauttavat paljon insuliinia, rasvat eivät. Eenfeldtin mukaan on olemassa useita tutkimuksia joiten mukaan matalahiilihydraattienn ruokavalio laskee insuliinitasoa koko päivän ajan. Näin ollen hänen mukaansa Guyenetin kolmas väittämä on perusteeton.

Eenfeldt summeeraa, että on mahdollista, että Taubesin teoria voi olla hieman yksinkertaistetumpi kuin mitä todellisuus on, samoin monien muiden teoriat voivat olla hieman liian yksinkertaistettuja. Samaan aikaan hän myös viisaasti muistuttaa, ettei tämä silti ole hyvä syy lähteä ennen aikojaan hirveällä innolla kumoamaan hypoteeseja varsinkaan kun niiden korvaamiseksi ei ole mitään vahvaa hypoteesia tai teoriaa.

 

Kaiken kaikkiaan nämä expertit ovat kaikki ilmeisesti yhtä mieltä siitä perustavanlaatuisesta asiasta, että vähähiilihydraattinen ruokavalio toimii, mutta että sen takana olevat mekanismit sen sijaan ovat vielä tuntemattomia tai niitä ei täysin ole saatu ”avattua”.

 

Lue Andreas Eenfeldtin alkuperäinen artikkeli englanniksi blogissa Diet Doctor.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , ,

Stephan Guyenet: The Carbohydrate Hypothesis of Obesity: a Critical Examination

Kostdoktorn Andreas Eenfeldt on jättänyt vastauksensa Stephan Guyenetin kirjoitukseen AHS-seminaarin Taubes-Guyenet-sananvaihdon jälkimainingeissa. Jotta pääsisimme oikein jyvälle tästä mielipiteidenvaihdosta, lähdetään alusta liikkeelle. Alla voit katsoa ensin videon Taubesin palautteesta ja kysymyksistä Guyenetille tämän pitämän seminaaripuheenvuoron jälkeen:

Seminaarin jälkeen Guyenet siis kirjoitti aiheesta blogiinsa. Hän halusi keskustella Gary Taubesin puolesta puhumasta hypoteesista, että hiilihydraatit, erityisesti jalostetut hiilarit) aiheuttavat liikalihavuutta nostamalla insuliinitasoa mikä puolestaan johtaa rasvan varastoitumiseen soluihin. Guyenet siteeraa Taubesin kirjasta ”Good Calories, Bad Calories”:

This alternative hypothesis of obesity constitutes three distinct propositions.  First, as I’ve said, is the basic proposition that obesity is caused by a regulatory defect in fat metabolism, and so a defect in the distribution of energy rather than an imbalance of energy intake and expenditure.  The second is that insulin plays a primary role in this fattening process, and the compensatory behaviors of hunger and lethargy.  The third is that carbohydrates, and particularly refined carbohydrates– and perhaps the fructose content as well, and thus perhaps the amount of sugars consumed– are the prime suspects in the chronic elevation of insulin; hence, they are the ultimate cause of common obesity.

Guyenet ruotii tämän väittämän läpi kolmessa osassa, pyrkien osoittamaan hypoteesin heikot kohdat.

Ensimmäinen osa: A Defect of Fat Metabolism? (Vika rasva-aineenvaihdunnassa?)

Taubesin hypoteesin ensimmäisen osan mukaan energiatasapaino ei ole lihomisen (rasvan kertymisen) varsinainen syy, vaan ”proximaalinen” aiheuttaja. Guyenet toteaa, ettei Taubeskaan ole täysin sulkenut pois thermodynamiikan ensimmäistä lakia ja ymmärtää että rasvan kertyminen riippuu siitä paljonko energiaa elimistöömme menee sisään ja paljonko sitä kulutetaan. Taubes on tämän jälkeen maininnut, että kehon rasvakoostomusta säännöstelevä järjestelmä on muuttunut ja tämä aiheuttaa ylipainoa. Tähän saakka Guyenet kertoo olevansa aiheesta samaa mieltä, mutta että tästä eteenpäin Taubesin olisi hänen mielestään pitänyt mainita ”leptin signalling” (leptiinisignaalit?) joka olisi ilmeisesti korjannut kirjan suunnan oikeaksi. Guyenetin mukaan leptiini on se järjestelmä joka on eri tutkimuksissa todettu olevan vastuussa aineenvaihdunnallisesta viasta johon Taubes viittaa.

Toinen osa: The Role of Insulin in Body Fatness (Insuliinin rooli kehon rasvakoostumukessa)

Insuliinista Guyenet selittää pitkän pätkän joka kannattaa lukea kokonaisuudessaan suoraan hänen blogistaan.

Guyenetin mukaan:

Insuliinin tehtävä on koordinoida aineenvaihdunnallista muutosta pääasiassa rasvanpolttamisesta pääasialliseen hiilihydraattien polttamiseen. Insuliini hiljentää rasvan vapauttamista rasvasoluista ja kasvattaa sen kuljetusta rasvasoluihin. Tähän G:n mukaan perustuu Taubesin perusväittämä siitä, että insuliini aiheuttaa rasvan kerääntymistä.

Guyenet kuitenkin sanoo tämän teorian olevan väärä. Hänen mukaansa, jotta tämä teoria pitäisi paikkansa, pitäisi insuliinin joko lisätä energian sisäänottoa, vähentää energian energian kulutusta tai molempia. G jatkaa tästä perustellen miten insuliini ei tee näistä kumpaakaan. Yksi ote G:n tekstistä:

insulin spikes after meals temporarily decrease fat release from fat cells, but if you look at total 24 hour energy balance, insulin spikes do not cause fat accumulation.

Guyenetin mukaan Taubesilta on jäänyt huomaamatta ydinkonsepti: idea siitä, että insuliinisignalointi rasvakudoksessa riippuu sekä insuliinin keskittymisestä ympärillä sekä solujen herkkyydestä tuolle insuliinille. Lihavuudessa rasvakudos on G:n mukaan insuliiniresistanttia. Miksi ylipainoiset ihmiset pysyvät lihavina?:

the long-term rate of fat entering the fat cells is equal to the rate exiting, or higher.  There is no defect in the ability of fat cells to release fat in obesity, the problem is that the fat that is released is not being oxidized (burned) at a rate that exceeds what is coming in from the diet, therefore it all ends up back in the fat tissue.

Guyenet jatkaa, että insuliinihypoteesi ei siis ole yhdenmukainen perus thermodynamiikan kanssa, eikä se ole yhdenmukainen insuliinin biologisten toimintojen kanssa. Hänen mukaansa meidän on ymmärrettävä mikä saa ihmiset syömään enemmän jotta ymmärtäisimme ylipainon syitä paremmin ja tämä syy ei G:n mukaan ole insuliini.

Kolmas osa: Carbohydrate, Particularly Refined Carbohydrate and Sugar, Cause Fat Accumulation by Increasing Insulin? (Hiilihydraatit ja erityisesti jalostetut hiilihydraatit ja sokeri aiheuttavat rasvan kertymistä nostamalla insuliinitasoa)

Guyenet toteaa, että on todennäköistä että jalostettu hiilihydraatti ja sokeri voivat vaikuttaa osaltaan ylipainoon, mutta millä mekanismilla? Insuliini ei hänen mukaansa ole vastaus. Hänen mielestään (ja tämä on G:n oma vahvasti esiintuoma teoria) ruoan palkitsevuus/maittavuus on vaihtoehtoinen selitys joka sopii todisteisiin paremmin Toinen vaihtoehtoinen teoria on hänen mukaansa vähempi kuitu- ja hivenainetiheys.

G listaa useita esimerkkejä eri kansojen hiilihydraattirikkaista ruokavalioista ja näiden kulttuurien liikalihavuudesta (tai sen puuttumisesta). Hän näyttää myös kaksi eri graafia joiden mukaan ainoa mikä Amerikassa on rasvan, hiilareiden ja proeteiininkulutuksen kesken jatkuvasti kasvattanut osuuttaan on rasva, eikä hiilarit.  Näillä esimerkeillään G toteaa tämän kolmannen osan osoitetuksi vääräksi.

Summa summarum

Guyenetin mukaan Taubesin teoria on suorastaan nurinkurinen ja väärä monella tasolla. Hän kirjoittaa ymmärtävänsä, että yleistietoutta haastavat teoriat ovat varmasti houkuttelevia, mutta että ylipaino on monimutkainen ongelma ja sitä ei voi ratkaista yksinkertaisilla hypoteeseilla. Meidän on siis löydettävä monimutkainen hypoteesi monimutkaiseen ongelmaan. Varmasti G:n mielestä myös monimutkainen ratkaisu olisi paikallaan.

G toteaa, että hiilareiden kulutus itsessään ei ole ylipainoepidemian takana, mutta että jos ylipainoa jo on, hiilareiden vähentäminen voi auttaa joitain ihmisiä pudottamaan painoa. Loppukaneettina hän lisää:

Carbohydrate restriction spontaneously reduces calorie intake (as does fat restriction), suggesting the possibility that it alters body fat homeostasis, but this alteration likely occurs in the brain, not in the fat tissue itself.  The brain is the primary homeostatic regulator of fat mass, just as it homeostatically regulates blood pressure, breathing rate, and body temperature.

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

Vasabladet: ihmiset välttävät lisäaineita ja hiilareita

Lisää lehdistä bongattua. Vasabladet oli eilen julkaissut uutisen otsikolla ”Folket fasar för kolhydrater och tillsatsämnen” joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa ”Ihmiset välttävät [kauhulla] lisäaineita ja hiilareita”.

Myös tämä artikkeli kertoo miten nopeasti muutokset suomalaisten ravintotottumuksissa ovat muuttuneet. Erityisesti muutoksista ovat kärsineet leipä- sekä meijeriteollisuus. Meijerituotteissa on huomattu kevyttuotteiden kysynnän merkittävä tyyntyminen. Rasvattoman maidon kulutus laskee samaan aikaan kun täysmaidon kulutus nousee. Samoin voi voittaa margariinilta markkinaosuuksia. Ihan mahtavaa!

Artikkelin mukaan mm. Artia, HK Ruokatalo ja Saarioinen ovat alkaneet karsia lisäaineita ruoistaan. Huvittava kommentti omasta näkökulmastani on HK Ruokatalon tuotekehitys- ja markkinointipäällikkö Markus Gotthardtin suusta:

Det är förvånansvärt att kunderna inte reagerar på salt och fett utan framför allt på tillsatsämnen och hälsosamheten överlag.

Sama suomeksi: on kummallista etteivät asiakkaat reagoi suolaan ja rasvaan vaan ennen kaikkea lisäaineisiin sekä terveellisyyteen ylipäätään. Ei taida Markus olla ihan perillä rasvan hyödyistä.

Terveellisen ruoan kaipuu ei kuitenkaan näy vielä kaikilla tasoilla. Halpa ja helppo ruoka tekee edelleen kauppansa. Mm. Atrialta kerrotaan valmisruokamarkkinoiden kasvavan.

Milloinkahan ihmiset ymmärtäisivät, ettei kotona tehty = vaikeasti tehty?

Lue alkuperäinen artikkeli Vasabladetin sivuilla.

Avainsanat: , , , ,

IS: Suomalaiset hylkäsivät kevytruoat

Suomalaiset ovat lehtien mukaan hylkäämässä light-ruoat. Hyvä me! Suunta on ehdottomasti oikea.

IS otsikoi aiheesta tänään. Ruokatrendit muuttuvat tänä päivänä huomattavasti aiempaa nopeammin. IS:n haastatteleman Markus Gotthardtin mukaan tämä johtuu mm. ruokaharrastuksen kasvavasta suosiosta. Nyt jo voidaan huomata mm. lisäaineettomampien ruokien päätyminen kaupan hyllyille. Suomalaiset ostavat IS:n mukaan aiempaa enemmän lihaa ja nuoret karttavat hiilareita. Myös rasvaisten maitotuotteiden suosio on lehden mukaan kasvussa kun taas kevyttuotteiden suosi laskee.

Lue alkuperäinen artikkeli IS:n sivuilla.

Avainsanat: , , , ,