Avainsana-arkisto: fruktoosi

The Skinny on Obesity, Sickeningly Sweet (Episode 2)

University of California on julkaissut loistavan videosarjan nimeltä “The skinny on obesity”. Tässä sarjassa Robert Lustig käy läpi ylipainoon liittyviä tekijöitä todella selkokielisesti ja juttua on täydennetty vielä visuaalisin tehostein. Voit katsoa videon YouTubessa:

Oma tiivistelmäni ensimmäisestä jaksosta löytyy postauksesta: The Skinny on Obesity, An epidemic for Every Body (Episode 1)

Syömissämme teollisissa ruoissa ja juomissa on kaikissa sokeria, mutta vähän eri nimillä. Tavallinen kuluttaja tuskin edes ymmärtääkään saavansa syömästään ruoasta niin paljon sokeria. High fructose corn syrup (HFCS), sokerialkoholit (päättyvät yleensä ”ol” kuten xylitol, maltitol…) siirapit jne. ovat kaikki kuitenkin pohjimmiltaan sokeria.

Lustig on työryhmänsä kanssa verrannut suurta kansainvälistä tietokantaa sekä diabetesliiton tietokantaa ja todennut, että syömiemme kaloreiden kokonaismäärän kasvu voi toki selittää osan nykypäivän ylipaino-ongelmista. Toisaalta tutkimuksen mukaan se voi selittää vain 8 % ongelmista. Päivittäisten syötyjen kalorien globaali keskiarvo oli vuonna 1985 2655 kcal, kun se taas vuonna 2010 oli 2866 kcal. Diabeetikkojen osuus oli vastaavasti vuonna 1985 vain 0,62 %, edelleen globaalisti. Vuonna 2010 osuus oli kuitenkin jo 5,13 %. Diabeetikkojen osuus väestöstä on siis kasvanut 727 %, mikä on aivan järjetöntä!

Kun siis katsotaan syötyjen kalorien määriä, saamamme energian määrä on kasvanut melko vähän ja on tuskin syynä sinänsä ylipaino-ongelmien kasvuun. Lustig oli työryhmineen sukeltanut pintaa syvemmälle ja katsonut mistä nuo kalorit oikein koostuivat ennen ja nyt. Ainoa ravintoaine joka korreloi diabeteksen kasvun kanssa on sokeri. Sen käyttö on maailmanlaajuisesti kasvanut vuoden 1985 98 milj. tonnista 160 milj. tonniin vuonna 2010. Diabeetikkojen määrä on samalla ajanjaksolla kasvanut 30 miljoonasta 346 miljoonaan. Karua kieltä puhuu tämä statistiikka.

Mielenkiintoinen asia jota en ole ennen kuullut mainittavan on, että sokeri Lustigin mukaan on sekä rasva että hiilihydraatti samaan aikaan ja tämä on hänen mukaansa se, mikä aiheuttaa ongelmia. Rasvaisissa hedelmissä kuten kookoksessa, avocadossa, oliivissa jne. ei ole hiilihydraatteja. Maapallolla ei ole yhtään rasvaista hedelmää missä olisi rasvan lisäksi samalla hiilihydraatteja, mutta sokerissapa on.

Sokeri koostuu kahdesta molekyylistä: glukoosista ja fruktoosista. Glukoosi ei ole erityisen makea tai kovin kiinnostava. Fruktoosi puolestaan on hyvin makea ja erittäin kiinnostava – sen perässä olemme me kaikki pienet ja isot sokerihiiret. Glukoosi on niin sanotusti elämän eliksiiri. Kaikki elimistömme elimet voivat hyödyntää sitä aineenvaihdunnassa. Glukoosia hyödyntävät myös muut organismit maapallolla. Jos ihmiset eivät saa glukoosia ravinnosta, elimistö tuottaa sitä itse, sillä meidän kroppamme kulkee glukoosilla. 80 % syömästämme glukoosista hyödynnetään aineenvaihdunnassa eli puolilla elimistöämme, vain 20 % siitä päätyy maksaan. Fruktoosi puolestaan on kokonaisuudessaan kuljetettava maksan kautta sillä ainoastaan maksassa se voidaan käsitellä. Fruktoosi siis kuormittaa maksaa.

Fruktoosi on krooninen, annosriippuvainen maksamyrkky. Aivan kuten alkoholi. Alkoholi muuttuu aineenvaihdunnassa rasvaksi. Samoin fruktoosi. Nämä johtavat lisääntyneeseen rasvaan maksassa, niin suuressa määrin ettei maksa voi toimittaa kaikkea rasvaa pois. Fruktoosin kuormittaessa maksaa, elimistö muuttuu insuliiniresistentimmäksi ja haima alkaa erittää entistä enemmän insuliinia jotta se vaikuttaisi. Lisääntynyt insuliinin määrä elimistössä kasvattaa rasvan varastoimista ja tämä puolestaan johtaa lihomiseen. Ylimääräinen insuliini myös kasvattaa verenpainetta, sydäntautien todennäköisyyttä, solujen jakautimista (johtaa syöpään), edesauttaa muutoksia aivoissa jotka johtavat dementiaan. Kun haima lopulta väsyy insuliinin ylituotantoon, seurauksena on diabetes.

Alkoholin liikakäytöllä ja fruktoosin liikakäytöllä on samankaltaiset seuraukset:

Krooninen altistuminen etanolille: Krooninen altistuminen fruktoosille:
 Verenpainetauti  Verenpainetauti
 Kardiomyopatia  Sydäninfarkti
 Dyslipidemia  Dyslipidemia
 Haimatulehdus  Haimatulehdus
 Ylipaino  Ylipaino
 Maksan vajaatoiminta  Maksan vajaatoiminta
 Sikiön alkoholioireyhtymä  Sikiön insuliiniresistenssi
 Riippuvuus  Tottumus, myös riippuvuus

Jos ihminen on kuluttanut energiavarastonsa täysin loppuun, alkoholia ja / tai fruktoosia voidaan käyttää energiavarstojen uudelleen täyttämiseen (joskaan en menisi vannomaan, että pari paukkua maratonin jälkeen on hyvä idea). Mutta jos ihmisen energiavarastot ovat kunnossa, maksa muuttaa sekä alkoholin että fruktoosin maksarasvaksi ja niistä tulee myrkkyjä.

Myös tässä videossa muistutetaan, että Light-tuotteiden /rasvattomien tuotteiden pitäisi heti herättää epäluulot kuluttajissa. Aina jos ruuasta on poistettu rasva, on sen tilalle täytynyt lisätä sokeria jossakin muodossa makua tuomaan, sillä rasvan mukana katoaa niin maku kuin suutuntuma. Näin ollen rasvattomiin tuotteisiin on usein täytynyt lisätä myös muita lisäaineita suutuntuman ja konsistenssin parantamiseksi.

Videolla mainitaan termi ”toxic environment” – myrkyllinen ympäristö. Ruokaa on nykyään tarjolla ympäri vuorokauden ja kaikkialla, myös paikoissa joilla ei ole mitään tekemistä ruokailun kanssa sinänsä. Mieti vaikka Suomessa: Postin tiskiltä saat niin postimerkit kuin levyn suklaata. Mahtavaa! Ludvig kuitenkin korostaa videolla, että mistä hän työryhmineen puhuu toksisen ympäristön yhteydessä ovat todellisia myrkkyjä. Aineita jotka todella tuhoavat meidän terveyttämme ja kehoamme, eivät siis vain harmillisia muutoksia ympäristössämme.

Keskeinen tekijä tässä on sokeri.

Mainokset
Avainsanat: , , , , , , , , , , , ,

HYKS:in ruokavaliosuositus raskausajan diabeteksen hoidossa

Sain käsiini HYKS:in ruokavalio-ohjeistuksen raskausajan diabeteksen hallintaan. Tämä ohjeistus tuntuu omalla ymmärrykselläni ravintomaailmasta täysin järjenvastaiselta. Mielenkiintoisesti Diabetekseen ei ole yhtä tarkkaa ohjeistusta samalla Käypä Hoito -sivustolla, vaan ohjeistuksessa mainitaan yleisesti ”Diabeetikoille suositellaan samanlaista ruokavaliota kuin koko väestölle: vähän kovaa ja kohtuullisesti pehmeitä rasvoja, runsaasti kuitua ja vähän suolaa.” Toki tästä artikkelista löytyy sitten linkit tarkempiin ohjeisiin. Nämä linkit tosin tuntuvat johtavan joko puutuville sivuille tai uusille sivuille jotka toimivat lähinnä uusina linkkiluetteloina.

No, joka tapauksessa. Ajattelin käydä tämän raskausajan diabeteksen ruokavalio-ohjeistuksen käsiksi. Ohjeessa todetaan heti johdannossa, että ”Raskausaikana on tärkeää pitää äidin verensokeri normaalina sekä painonnousu sopivana.” Kirjoittajat jatkavat ”Ruokavaliossa voi olla vähemmän hiilihydraatteja, mutta hiukan enemmän rasvaa ja proteiinia kuin muille diabeetikoille suositellaan”. Artikkelissa luetellaan kevyesti, mistä kaikesta hiilihydraatteja saadaan ja jatketaan ”Raskausdiabeetikon verensokeri nousee herkästi aamulla ja aamupalan jälkeen, tämän vuoksi aamupala on normaalia pienempi”. …Aha.. Eli sen sijaan, että katsottaisiin mitä suuhun pistetään (esim. ei hiilareita) niin pienennetään ruuan määrää. Mitä kirjoittajien mukaan sitten tulisi syödä?

HYKS:in ohjeistuksen mukaan sopivia ruokia ovat:

  • Leipä: mielellään täysjyvää ja vähintään 6 reilua viipaletta päivässä. Valkoista leipää ja leivonnaisia sentään tulisi heidänkin mielestään välttää.
  • Perunaa, tummaa riisiä ja pastaa sen sijaan suositellaan.
  • Marjat ja hedelmät ovat hyviä kuidunlähteitä joten niitäkin suositellaan, vaikka dokumentissakin todetaan, että ne sisältävät paljon fruktoosia ja glukoosia. 3 annosta hedelmiä suositellaan päivän mittaan.
  • Maitovalmisteista pitäisi valita rasvattomia tuotteita (kuinkas muuten) ja ne suositellaan jaettavaksi eri aterioille jottei verensokeri liikaa heilahtelisi.
  • Kasviksista neuvotaan, että niitä pitäisi syödä vähintään se tuttu puoli kiloa päivässä.
  • Sitten ylläri: kalasta, kanasta, lihasta, munasta, juustoista ja leikkeleistä sanotaan, että niistä pitäisi valita vähärasvaisia (ei mikään yllätys) ja vähäsuolaisia laatuja. Ylläri tulee siinä, että nämä kaikki ruoat nähdään muun ruoan lisukkeina ja todetaan, että niitä pitäisi syödä vain kohtuullisia annoksia.
  • Rasvoista 40-60 % pitäisi tulla margariinista sekä kasviöljystä tai juoksevasta margariinista.  Myös kala mainitaan tässä – 2 kertaa viikossa niin, että saadaan välttämättömät rasvahapot. Kirjoittajien mukaan liika eläinrasva ja rasvaiset elintarvikkeet huonontavat rasvan laatua, nostavat painoa ja heikentävät sokeriaineenvaihduntaa. Vanha tuttu tarina siis.
  • Janojuomaksi suositellaan vettä, vähäsuolaista kivennäisvettä tai sokeroimatonta teetä. Täysmehuja ja sokerillisia virvoitusjuomia ei suositella, mutta jos virvoitusjuomia kulutetaan, tulisi juoda aspartaamilla, asesulfaamilla tai sukraloosilla makeutettuja light-juomia. Sinne vaan lisäaineet ja hermostomyrkyt sikiölle terveisiksi!
  • Sokeria, siirappia ja hunajaa saisi käyttää kohtuullisesti – pieninä määrinä. Herkutteluun sopii kirjoittajien mielestä päivittäinen, vähäsokerinen jälkiruoka kuten pulla, pullapohjainen marjapiirakka tai vaikka vähän karkkia.
  • Makeutusaineista todetaan vielä erikseen, että aspartaami ja asesulfaami ovat sopivia juomiin. Sakariinia ja syklamaattia sentään ei suositella raskausaikana. Tavallisille diabeetikoille nekin siis kai ok?
Käytännössä HYKS:in suositukset siis ovat: älä syö rasvoja ja proteiinia, ahda kurkkuusi sen sijaan hiilareita. Ainoat kohdat joissa voin suoraan olla samaa mieltä ohjeistuksen kanssa ovat: 0,5 kg kasviksia päivässä (vähintään!) sekä vesi janojuomana. Millä ihmeellä normaali ihminen ahtaa itseensä 6 siivua leipää päivässä ja saa silti päivittäisiin kaloreihinsa mahtumaan jotain oikeaakin ruokaa?
Margariini
Margariinista en voi tarpeeksi vaahdota, mutta sanottakoon tässä nyt tiivistelmän nimissä, että se sopii mielestäni lähinnä kenkälankiksi ja kierrän margariinit sekä juoksevat margariinivalmisteet ruokahyllyillä kaukaa. On mielenkiintoista miten avoimesti sokereihin tunnutaan ohjeistuksessa suhtauduttavan, verrattuna esimerkiksi kananmunaan sekä lihatuotteisiin.
Aspartaami
Vielä enemmän huolestuttaa se, että Suomessa edelleenkin suositellaan mm. aspartaamia sokerin sijaan raskaana oleville naisille. Aspartaami muuttuu elimistössämme metanoliksi, joka on myrkyllinen aine jo pieninä annoksina. Aspartaami aiheuttaa pitkän listan oireita (toistaiseksi niitä on kirjattu vähän päälle 90). Oireisiin lukeutuvat mm. kooma, aivokasvaimet ja kuolema. Suurin osa oireista on hermostollisia, sillä aspartaami tuhoaa hermostoa. Tässä vielä joitain esimerkkejä aspartaamin aiheuttamista vaivoista:

Päänsäryt, migreeni, huimaus, pahoinovinti, tunnottomuus, painonnousu, ihottumat, masennus, väsymys, ärtyneisyys, unettomuus, näköongelmat, kuulo-ongelmat, hengitysvaikeudet, ahdistuskohtaukset, muistinmenetys, sydänkohtaukset, lihaskouristukset, takykardia, sydämentykytykset,  “puuroutuva” puhe, makuaistin menetys, tinnitus, pyörrytys, nivelkivut.

Mutta raskaana olevillehan tuo on ihan ok aine, kun kerran eivät sitten syö sokeria. Yksi ”parhaita” ominaisuuksia aspartaamissa on, että se lisää makeanhimoa ja aiheuttaa riippuvuutta. Aspartaamin metanoli muuttuu jo yli 30 asteessa karsinogeeniksi, formaldehydiksi. Tämä on voimakas myrkky, joka jo pieninä määrinä voi aiheuttaa geneettisiä ja immuunijärjestelmän vaurioita. Formaldehydi puolestaan muuttuu muurahaishapoksi, joka aiheuttaa verisuonten laajentumista ja estää kudosten hapensaantia.

Etenkin kun diabeetikot pyrkivät välttämään sokeria ja muita hiilihydraatteja, voi nautitun aspartaamin määrä kohota pilviin. Ristiriitaista onkin, että myös aspartaamin tiedetään aiheuttavan diabetesta. Äidin nauttima aspartaami hedelmöityksen ja raskauden aikana voi aiheuttaa lapselle synnytysvaurioita. Myrkky siirtyy lapsen myös imetyksen välityksellä. Aspartaamin haittavaikutukset korostuvatkin juuri lapsilla, jotka eivät kykene aikuisten tahtiin poistamaan myrkyllisiä aineosia. Lapsilla tällä aspartaamin liikasaannilla on suurta merkitystä koulumenestykseen, sillä aspartaami vaikuttaa erityisesti siihen aivojen osaan jossa oppiminen tapahtuu. Aspartaamilla on myös vakavia vaikutuksia näköön sekä MS-taudin kehittymisen.

Lisää aspartaamista, sekä tarkempia lähdetietoja ylläolevaan löytyy osoitteessa gurmee.net.

Tärkkelys
Tärkkelys korostuu suosituksissa myös. Perunaa, riisiä, pastaa tulisi syödä. Mihin unohtui alussa mainittu lause ”Raskausaikana on tärkeää pitää äidin verensokeri normaalina”? Tärkkelys ei oman ymmärrykseni mukaan ole verensokerin normaalitasoa ylläpitävä aine.

Fruktoosi ja glukoosi
Hedelmiä – luonnon omaa karkkia suositellaan nautittavaksi 3 annosta päivässä! Hedelmät sisältävät glukoosia ja fruktoosia, kuten kirjoittajat itsekin mainitsevat. Jättivät kuitenkin mainitsematta, että nämä kaksi sokerin muotoa ovat erityisen hankalia verensokerin ja insuliiniaineenvaihdunnan kannalta.

Light
Maitotuotteista ja juustoista tulisi valita vähärasvaisia variantteja. Poistetaan siis ruuasta loputkin täyttävät ainekset (rasva) ja korvataan se jollakin teollisuuden tuottamalla keinotekoisella täyteaineella ja jätetään jäljelle hiilarit.

Ihmettelen vaan näitä ravintosuosituksia katsellessani, että miten meidän maassamme ei useampi äiti joudu raskausajandiabeteksensa kanssa insuliinihoitoon. Tämä ruokavaliosuositus ei nimittäin ainakaan omissa silmissäni erityisesti auta pitämään verensokeria tasaisena tai alhaalla. Päin vastoin siinä neuvotaan kuluttamaan viljaa, tärkkelystä, sokereita, makeutusaineita – mutta juu, kohtuudella. Aika kevyillä kantimilla ja ravinneköyhää (=teollisesti pitkälle muokattua moskaa) tuo ruokavalio tuntuisi olevan, kasviksia lukuunottamatta. Ohjeistuksen mukaan n. 50 E% olisi hiilihydraattien osuus päivän ruuista. Hirveä määrä minun mielestäni.

Raskausajasta, lasten ruokavaliosta ja ketogeenisestä ruokavaliosta kiinnostuneille: kannattaa katsoa Andreas Eenfeldtin tekemä haastattelu Jay Wortmanin (MD) kanssa. Noin 3:55 kohdalla Wortman kertoo perheestään ja lapsistaan jotka kaikki syövät samaa ketogeenistä ruokavaliota. Uskon henkilökohtaisesti, että LCHF olisi raskausajan diabeteksenkin kohdalla parempi vaihtoehto kuin nuo yllä olevat HYKS:in suositukset.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Kostdoktorn: Guyenet, Taubes and why low carb works

Ruotsalainen lääkäri joka tunnetaan myös nimellä (ja blogista) Kostdoktorn (vapaasti suomennettuna ruokavaliotohtori) kirjoitti oman vastineensa Stephan Guyenetin postaukseen.

Kertauksena vielä, Hiilarihypoteesi jota vastaan Guyenet hyökkäsi oli käytännössä:

Liiallinen määrä hiilihydraatteja (erityisesti jalostettuja sellaisia / sokeri) nostaa insuliinitasoa ja johtaa rasvan määrän kasvuun kehossa.

G:n mukaan siis hiilarit eivät ole kohonneen insuliinin takana ja että insuliini ei todellakaan johda painon nousuun, ehkä jopa päin vastoin. Käytännössä G ilmoittaa, että vaikka matalahiilihydraattinen ruokavalio voi toimia, sen selittävä teoria on väärässä.

Eenfeldt lisää, että Guyenet unohti mainita, että jokainen diabeetikoita insuliinilla hoitanut lääkäri tietää insuliinipistosten usein johtavan painonnousuun. Samalla on myös huomattu että 1-tyypin diabeetikoilla, joita ei hoideta insuliinilla, paino tuppaa putoamaan voimakkaasti. Eenfeldtin mukaan laihoilla ihmisillä on yleensä matalat insuliinitasot kun taas lihavilla insuliinitasot ovat yleensä korkeat, mutta että Guyenet ei koe tämän olevan merkittävää.

Eenfeldt muistuttaa Guyenetia raivoisaa tahtia kasvavasta ylipaino-ongelmasta. Aiheesta voi lukea englanniksi Eenfeldtin blogissa Diet Doctor.

Edellisestä artikkelistani voitte lukea Guyenetin kolme niin kutsuttua todistetta hiilarihypoteesin kaatamiseksi.

Ensimmäinen osa:

Guyenetin mukaan leptiini on tärkeämpi kuin insuliini ylipainon aiheuttajana. Eenfeldt ohjaa tutustumaan Robert Lustigin luentoon AHS-seminaarissa. Hyperinsulinemia johtaa leptiiniresistenssiin. Näin ollen Eenfeldt näkee ongelman ratkaistuksi.

Tässä Lustigin luento:

Videon abstrakti:

Rates of fructose consumption continue to rise worldwide, and have been linked to rising rates of obesity, type-2 diabetes mellitus, and metabolic syndrome. Elucidation of fructose metabolism in liver and fructose action in brain demonstrate three parallelisms with ethanol. First, hepatic fructose metabolism is similar to ethanol in that by accelerating the process of de novo lipogenesis, both promote hepatic insulin resistance, dyslipidemia, and hepatic steatosis. Second, fructosylation of proteins with resultant superoxide formation can result in inflammation similar to acetaldehyde, an intermediary metabolite of ethanol. Lastly, by stimulating the “hedonic pathway” of the brain both directly and indirectly, fructose creates habituation, and possibly dependence; also paralleling ethanol. On a societal level, the treatment of fructose as a commodity on the open market exhibits similarities to ethanol. Fructose induces alterations in both hepatic metabolism and central nervous system energy signaling, leading to a “vicious cycle” of excessive consumption and disease consistent with metabolic syndrome. These dose-dependent actions of fructose on the liver and on the hedonic pathway of the brain recapitulate the effects of ethanol.

Lustigin käyttämä esitys löytyy SlideSharesta.

Eenfeldt on aiemmin summannut blogissaan Lustigin luennon näin: (liika) insuliini on keskeinen tekijä liikalihavuuden aiheuttajana. Todennäköinen syy on liiallisten sokerin/fruktoosin määrien (tai valtavien tärkkelys/glukoosimäärien) kuluttaminen ja kuidun puute imeytymistä hidastavana tekijänä. Korkea insuliinitaso blokkaa leptiinin mikä johtaa leptiiniresistenssiin sekä pitkällä aikavälillä ylipainoon. Insuliini- ja leptiini-kannattajat ovat siis molemmat oikeassa.

 

Toinen osa:

Insuliini saa aikaan sen, että rasvaa imeytyy rasvasoluihin, mutta insuliini myös lähettää aivoille kylläisyyssignaaleja. Eenfeldtin mukaan tämä ei ole ongelma. Insuliinilla on hänen mukaansa (kuten kaikilla hormoneilla) sekä lyhyitä, että pitkiä vaikutuksia.

Lyhyellä aikavälillä insuliini luo kylläisyyden tunteen aivoissa. Tässä on järkeä sillä yleensä tämä tila ilmaantuu juuri kun olemme syöneet.

Pitkällä aikavälillä hyperinsulinemia aiheuttaa lisääntynyttä rasvan varastointia ja saa meidät syömään enemmän. Ainakin osittain juontuen leptiiniresistenssistä, kuten Prof. Lustig oli osoittanut luennossaan.

Tämä puolestaan ratkaisee Eenfeldtin mukaan toisen Guyenetin väittämän ja kaataa G:n väitteet hiilarihypoteesin kumoamisesta.

 

Kolmas osa:

Guyenet väitti etteivät hiilarit yksistään, vaan myös proteiini aiheuttaa insuliinin nousua. Toki, mutta me kaikki tarvitsemme proteiinia ja vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa lähinnä vaihdetaan hiilarit rasvaan. Hiilarit vapauttavat paljon insuliinia, rasvat eivät. Eenfeldtin mukaan on olemassa useita tutkimuksia joiten mukaan matalahiilihydraattienn ruokavalio laskee insuliinitasoa koko päivän ajan. Näin ollen hänen mukaansa Guyenetin kolmas väittämä on perusteeton.

Eenfeldt summeeraa, että on mahdollista, että Taubesin teoria voi olla hieman yksinkertaistetumpi kuin mitä todellisuus on, samoin monien muiden teoriat voivat olla hieman liian yksinkertaistettuja. Samaan aikaan hän myös viisaasti muistuttaa, ettei tämä silti ole hyvä syy lähteä ennen aikojaan hirveällä innolla kumoamaan hypoteeseja varsinkaan kun niiden korvaamiseksi ei ole mitään vahvaa hypoteesia tai teoriaa.

 

Kaiken kaikkiaan nämä expertit ovat kaikki ilmeisesti yhtä mieltä siitä perustavanlaatuisesta asiasta, että vähähiilihydraattinen ruokavalio toimii, mutta että sen takana olevat mekanismit sen sijaan ovat vielä tuntemattomia tai niitä ei täysin ole saatu ”avattua”.

 

Lue Andreas Eenfeldtin alkuperäinen artikkeli englanniksi blogissa Diet Doctor.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , ,