Avainsana-arkisto: diabetes

The Skinny on Obesity, Hunger and Hormones – A Vicious Cycle

University of California on julkaissut loistavan videosarjan nimeltä “The skinny on obesity”. Tässä sarjassa Robert Lustig kollegoineen käy läpi ylipainoon liittyviä tekijöitä todella selkokielisesti ja juttua on täydennetty visuaalisin tehostein. Voit katsoa videon YouTubessa:

Tässä seuraavaksi pääset lukemaan oman tiivistelmäni tästä jaksosta. Aiempien jaksojen tiivistelmät voit lukea täällä:

1. The skinny on obesity, An epidemic for every body (episode 1)

2. The Skinny on Obesity, Sickeningly Sweet (Episode 2)

Yksi asia jonka tiedetään järjestäen lieventävän metabolisen syndrooman oireita, on kalorimäärän pienentäminen. Tämän vuoksi lääkärit ovatkin vuosia hokeneet: syö vähemmän, liiku enemmän. Mutta tämäpä ei oikein toimi. Nyt ymmärretään jo paremmin miksi ei. Kyse on hormoneista.

Yksi vastikään löydetyistä hormoneista on leptiini. Leptiini on hormoni joka kulkee rasvasoluista aivoihin ja viestittää niille sinun syöneen riittävästi. Sitä voisi siis ajatella kylläisyyshormonina. Leptiini myös viestittää, että voit edelleen kuluttaa energiaa aivan normaalisti. Se siis käytännössä rajoittaa syömistäsi (kun aivosi huomaavat sinun syöneen riittävästi, tulet kylläiseksi etkä kaipaa enempää ruokaa) ja vapauttaa sinut liikkumaan (koet jaksavasi liikkua kun energiatasapainosi on kunnossa, haluat siis liikkua leptiinin ansiosta).

Ylipainoisilla leptiiniä erittyy paljon, koska rasvaakin on paljon elimistössä. Nyt, jos leptiini toimisi oikein, eivät ihmiset olisi ylipainoisia, sillä senhän juuri pitäisi estää liika syöminen. Miten siis selittää ylipainoisuus? Tutkijat puhuvat tässä tilanteessa leptiiniresistenssistä. Lustigin mukaan ylipainoisuustutkimuksessa kaiken avain on juuri leptiiniresistenssin ratkaisussa. Miksi leptiini toimi 30 vuotta sitten, mutta ei enää?

Lustigin mukaan avain leptiinirsistenssiin on insuliini (miten sattuukin, että insuliini putkahtelee siellä ja täällä ongelmien takana?).

Kun diabeetikon verensokeri on korkealla, hän lääkitsee itseään insuliinilla. Näin verensokeri laskee, mutta minne se juuri kadonnut verensokeri menee? Se varastoituu rasvakudokseen. Se ei ole vahinko, vaan insuliinin tehtävä. Insuliini on siis hormoni jonka tehtävä on muuttaa sokeria rasvaksi elimistössämme. Mitä enemmän meillä on insuliinia elimistössämme, sitä enemmän lihomme.

Lustig antaa esimerkin. Otetaan normaalipainoinen ihminen. Normaalitilassa tämä henkilö kuluttaa minkä syö eikä siis liho. Sitten aloitetaan koe. Joka kerta kun tämä normaalipainoinen ihminen syö, annetaan hänelle ylimääräistä insuliinia. Tämä on periaatteessa sama miten nykypäivänä hoidetaan diabeetikoita: ”yli-insuliinisoidaan” ihmiset. Tämän kokeen seurauksena koehenkilö syö normaalisti, mutta osa ravinnosta päätyykin rasvakudokseen insuliinin ansiosta. Tästä johtuen koehenkilölle jää myös vähemmän kaloreita kulutettavaksi liikkumiseen ynnä muuhun, sillä osa syödystä ravinnosta menikin suoraan rasvakudokseen eikä hyötykäyttöön. Keho kuitenkin haluaisi polttaa saman määrän energiaa kuin olet syönyt. Koehenkilö, ironista kyllä, nälkiintyy ja kokee itsensä väsyneeksi ja kärttyiseksi/apeaksi. Niin, ja tietysti nälkäiseksi (vaikka olikin syönyt periaatteessa aivan riittävästi!).

Mitä yleensä tässä kohtaa tapahtuu on, että koehenkilö syö lisää ja ylittää todellisen energiantarpeensa. Mutta koe jatkuu ja koehenkilö saa jälleen ylimääräistä insuliinia. Voitte arvata seuraukset – osa tästä ylimääräisestä ruuasta meneekin taas suoraan rasvakudokseen, kiitos insuliinin. Ja koehenkilö kokee edelleen nälkää, väsymystä jne.

Jos koehenkilö nyt lähetettäisiin lääkärille, tämä todennäköisesti toteaisi hänen olevan vain laiska, ja että koehenkilö vain syö liikaa. Tässä lääkäri olisi teoriassa oikeassa! Koehenkilö vain ei toimi näin (syö liikaa ja liikkuu liian vähän) koska ei halua, vaan koska hänen hormonitoimintansa ”pakottaa” hänet siihen.

Tämä fiktiivinen koe osoittaa miksi väestö lihoo maailmanlaajuisesti. Terveitä ihmisiä ei pumpata täyteen insuliinia muiden toimesta, vaan he tekevät sen itse. Tämä johtuu syömästämme ravinnosta, erityisesti teollisesta ruuasta jota niin monet tänä päivänä syövät. Miksi leptiini ei sitten estä meitä syömästä liikaa jos mässäilemme teollista / epäterveellistä ruokaa?

Koska insuliini blokkaa leptiinin kylläisyysviestin pääsyn aivoihimme ja tekee meidät nälkäisiksi. Mitä korkeammat insuliinitasot meillä on, sitä enemmän energiaa (rasvaa) varastoimme ja sitä nälkäisempiä olemme. Tässä on hyvä tiivistelmä siitä, miksi kulutamme liikaa ja lihomme ja lopulta sairastumme. Ja kaiken tämän takana on … liika insuliini.

Tämän videon katsottuaan miettii paljon diabeetikoita… Taas hoidetaan länsimaisessa lääketieteessä oireita, eikä niiden aiheuttajaa. Ei siis jotenkin porauduta ongelman ytimeen. Olen katsonut esim. dokumentin jossa diabetesta sairastavat ylipainoiset ihmiset testasivat LCHF-ruokavaliota ja pystyivät sen ansiosta vähentämään lääkitystään merkittävästi. Silti lääkärit neuvovat (sikäli kuin olen lukenut ja ymmärtänyt) syömään vähemmän, hiilaripitoista ruokaa ja liikkumaan enemmän. Tämän videon katsottuaan ymmärtää miksi homma ei toimi.  Samoin ymmärtää myös miksi oma painonpudotus ei tahdo onnistua tai miksi se välillä meinaa kaatua.

Mainokset
Avainsanat: , , , , , ,

Kookosöljy ja alzheimerin tauti

© Photos.com

Kookosöljystä on tänä päivänä kirjoitettu paljon. Vielä pari vuotta sitten kookosöljy tuntui Suomessakin olevan vielä pelottava ja epäterveellinen tai pelottavan epäterveellinen rasva. Nykyään tietoa on enemmän ja monet ovat alkaneet ymmärtämään sekä huomaamaan kookosöljyn terveyshyödyt. Kookosöljy on monipuolinen rasva jota voidaan hyödyntää niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

Kuva 1 – Päivää ennen kookosöljykokeen aloittamista

Yksi mielenkiintoisimpia uutisia kookosöljyn terveyttä edistävistä vaikutuksista on sen vaikutus alzheimerin tautia sairastaviin. Asiaa on tutkinut mm. amerikkalainen tohtori Mary Newport jonka mies sairastui alzheimerin tautiin. Tri Newport alkoi tutkimaan erilaisia keinoja joilla auttaa miestään ja mielenkiintoista kyllä, löysi suuren avun kookosöljystä pillereiden sijaan.

Newportin miehen sairaus todettiin testissä missä piti piirtää kellotaulu. Mies oli piirtänyt ympyröitä ja numeroita ihan randomilla ja lopputulos ei pahemmin kelloa muistuttanut (Kuva 1). Newport kertoo eräässä haastattelussa että alzheimerin tauti vaikuttaisi olevan eräs diabeteksen tyyppi aivoissa ja se on prosessi joka alkaa jo 10-20 vuotta ennen kuin ensimmäisiä oireita aletaan havaita. Se on tautina hyvin samanlainen kuin 1- tai 2-tyypin diabetes, tohtori summaa. Ongelmat ovat siis insuliiniperäisiä.

Kuva 2 – Kaksi viikkoa kookosöljykuurin aloittamisesta

Alzheimerin taudissa insuliiniongelmat estävät aivosoluja käyttämästä glukoosia joka on niiden pääsääntöinen energianlähde. Joka kerta kun ajattelemme, aivomme polttavat glukoosia. Ilman energianlähdettä aivosolut lopulta kuolevat. Alzheimerin taudille ominaisia piirteitä ovat siis aivojen progressiiviset glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt ja niistä seuraavat, samaa tahtia etenevät kognitiiviset ongelmat.

Joku voi tässä kohtaa ajatella, että eikö aivoille kannattaisi sitten tarjota aiempaa enemmän glukoosia, enemmän polttoainetta jos sitä voidaan kerta hyödyntää heikommin. Ja samalla lisää insuliinia jotta glukoosi imeytyisi paremmin soluihin. … Kuten insuliinista enemmän lukeneet jo arvaavatkin, tämä ei oikeasti ole mikään hyvä ratkaisu.

Kuva 3 – 37 päivää kookosöljykuurin aloittamisesta

Vaikka insuliinilla voitaisiinkin parantaa glukoosin käyttöä aivoissa (mitä sillä ei voida) niin ongelmia syntyy muissa kudoksissa.

Aivoille on kuitenkin olemassa myös vaihtoehtoinen energianlähde: ketoaineet, joita solut voivat helposti hyödyntää. Ketoaineet syntyvät aineenvaihdunnassa maksassa kun syöt keskipitkäketjuisia triglyseridejä joita löytyy mm. kookosöljystä. (Pitkäketjuiset rasvahapot varastoituvat kehoon helpommin kuin keskipitkäketjuiset jotka puolestaan helpommin muutetaan maksassa ketoneiksi.) Rasvaa voidaan siis käyttää suoraan energianlähteenä kunhan se ensin muunnetaan ketoaineiksi. Ketoaineiden määrän kasvaessa veressä, keho ”joutuu” ketoosiin. Ketoosia ei toisaalta synny jos syömme riittävästi hiilihydraatteja. Nyt on tärkeää tehdä ero ketoosin ja ketoasidoosin välillä, joista jälkimmäinen eli ketoasidoosi on vaarallinen tila ja voi esiintyä erityisesti diabeetikoiden riesana. Ketoosi puolestaan voi auttaa painonpudotuksessa ja -hallinnassa ja se yhdistetäänkin usein mm. Atkinsin ruokavalioon.

Newport teki sitten kokeen miehellään. Hän lisäsi miehensä ruokavalioon kookosöljyä (tarkemmin ottaen MCT-öljyä joka on kookosöljystä valmistettu triglyseridisekoitus. Sekoitus on valmistettu keskipitkäketjuisista rasvahapoista, pääasiassa kapryyli- ja kapriinihapoista). Parin viikon jälkeen mies teki alzheimertestin uudelleen ja osoitti huomattavaa kehitystä (Kuva 2). Kolme viikkoa myöhemmin mies teki testin jälleen ja osoitti jälleen kehitystä (Kuva 3). Parannusta oli tapahtunut älyllisen tason lisäksi myös tunne- sekä fyysisellä tasolla. Mies ei ollut kyennyt juoksemaan aiemmin, nyt juokseminen onnistui taas. Puoleentoista vuoteen mies ei ollut kyennyt lukemaan mutta 2-3 kuukauden jälkeen lukeminenkin sujui taas. Aiemmin mies oli ollut hiljainen ja veltto aamuisin, mutta nyt hän oli aamuisin energinen ja puhelias.

Kookosöljyn suhteen kannattaa kuitenkin olla tarkkana. On tärkeää käyttää (alzheimerin tauti tai ei) hyvälaatuista, hydraamatonta (non-hydrogenated) öljyä. Hydratuissa (hydrogenated) öljyissä esiintyy vaarallisia transrasvoja jotka eivät todellakaan ole terveydelle hyväksi.

Monet pelkäävät edelleen kookosöljyä, koska teollisuus ja media eri terveydenhuollon ammattilaisten säestyksellä on vuosia toitottanut sen ja muiden rasvojen vaaroista. Kookosöljyn on uhottu aiheuttavan korkeaa kolesterolia muiden ongelmien ohessa. Kookosöljy on kuitekin vastuussa ainoastaan hyvän kolesterolin, HDL:n nostamisesta.

Kookosöljy on kuitenkin vastoin vanhoja käsityksiämme hyväksi terveydelle. Se siis parantaa kokonaiskolesterolin tasapainoa, auttaa alzheimerin taudista kärsiviä (ja terveitä!). Tutkijoiden mukaan se mekanismi, millä kookosöljy auttaa alzheimerin taudista kärsiviä potilaita, voi myös auttaa potilaita jotka kärsivät parkinsonin taudista, ALS:stä, epilepsiasta, dementiasta, skitsofreniasta ja autismista.

Kookosöljy tappaa bakteereja mikä tekee siitä luonnollisen antibiootin ilman negatiivisia sivuvaikutuksia. Tutkijoiden mukaan siitä voisin näiden ominaisuuksien vuoksi olla apua myös taistelussa viruksia kuten HIV ja herpes vastaan. Tämä toimii siis niin, että koska kookosöljy auttaa pitämään (haitallisten) bakteerien määrän alhaisena kehossa, niin viruksen hyökätessä kehon immuunijärjestelmä voi keskittyä viruksen käsittelyyn eikä parin tusinan muun bakteerin kukistamiseen.

Lähteet:

MCT-öljystä

MCT-öljy ruoanvalmistuksessa

cbn.com

The Gazette

http://www.coconutketones.com/

Dr. Newportin case study

Kirja: Coconut Oil for health and beauty (Holzapfel & Holzapfel, 2004)

Avainsanat: , , , , , , , , ,

The skinny on obesity, An epidemic for every body (episode 1)

University of California on julkaissut loistavan videosarjan nimeltä ”The skinny on obesity”. Tässä sarjassa Robert Lustig käy läpi ylipainoon liittyviä tekijöitä todella selkokielisesti ja juttua on täydennetty vielä visuaalisin tehostein. Voit katsoa videon YouTubessa:

Tässä minun tiivistelmäni ensimmäisestä episodista ”An epidemic for every body”.

Ylipainoisia ihmisiä on ollut jo ennen meidän aikaammekin. Ylipainoisuus on meille ihan luonnollinen tila. Kyky varastoida energiaa on ollut ihmisen evoluution kannalta tärkeä ominaisuus silloin kun ruokaa ei ole ollut aina tarjolla.

Mutta miten me olemme 30 vuodessa päätyneet pääsääntöisesti normaalipainoisesta väestöstä nykytilaan jossa ylipainoisuus hallitsee, on toinen kysymys. Ylipainoisten ja sairaalloisen ylipainoisten ihmisten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Lustig vertaa ylipainoepidemiaa tauteihin kuten ruttoon. Miten jo 6 kk ikäinen vauva voi olla ylipainoinen? Jotain on pahasti pielessä.

”Kalori on kalori” on Lustigin mielestä yksi pahimpia vääriä käsityksiä nykyisessä ymmärtämyksessämme ylipainosta ja sen taustatekijöistä. Lähes jokainen lääkäri ja ruokaterapeutti opettaa asiakkailleen, että heidän on kulutettava yhtä monta kaloria kuin syövät, jotta pysyisivät nykyisessä painossaan ja kulutettava enemmän kaloreita kuin syövät, jotta laihtuisivat. Tämä teoria on meille jokaiselle varmasti tuttu. Olemme varmasti jokainen törmänneet tilanteeseen jossa olemme pohtineet miten pudottaa painoamme ja olemme saaneet neuvon ”syö vähemmän, liiku enemmän”.

Nykyinen kiireinen elämäntyyli on antanut teollisen ruoan vallata lautasemme. Ruokaa on myös tarjolla huikeasti enemmän kuin ennen. Annoskoot ovat muuttuneet, emme nuku kunnolla, uusia tuotteita pusketaan markkinoille koko ajan. On syntynyt teollinen globaali ruokavalio joka levittää ylipainoepidemiaa maailmanlaajuisesti. Tässä joitain tekijöitä ylipainoepidemian taustalla. Syömme teollisen ruuan mukana hirvittävän määrän ”näkymättömiä” aineita. Jos olet tottunut syynäämään ruokapakkausten sisällysluetteloita, olet varmasti huomannut turhauttavan useasti sokerin olevan yksi yleisimmistä ruoka-aineista teollisessa ruoassa, E-ainesosien lisäksi.

1960- ja 70-luvuilla jenkeissä ohjeisettiin vähentämään rasvan osuutta ruokavaliossa 40 %:sta 30 %:iin terveydellisistä syistä. Tämä vähennys ilmeisesti onnistuttiin saavuttamaan, mutta samaan aikaan sokerin kulutus on kasvanut räjähdysmäisesti. Samaan aikaan ylipainoisten määrä on kasvanut voimakkaasti.

Ylipainoon liittyvät sairaudet ovat:

  • verenpainetauti
  • 2-tyypin diabetes
  • lipidiongelmat (veren rasvat eli kolesteroli)
  • sydänsairaudet
  • ei alkoholin aiheuttama rasvamaksasyndrooma
  • munasarjojen monirakkulatauti
  • syöpä
  • dementia

Näistä neljä ensimmäistä tunnetaan myös metabolisena oireyhtymänä.

Ihmiset ajattelevat että nämä taudit johtuvat ylipainosta. Tämä ei aivan pidä paikkaansa. Ylipaino usein seuraa näiden tautien mukana ja voi toimia niiden indikaattorina. Nämä taudit aiheuttavat 60 % amerikkalaisten kuolemista (siis niistä jotka johtuvat jostakin taudista, eikä luonnoliset kuolemat), puhutaan siis enemmistöstä.

Näiden 8 taudin hoitokulujen osuus on 75 % kaikista teryveydenhuollon kuluista, globaalisti.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , ,

HYKS:in ruokavaliosuositus raskausajan diabeteksen hoidossa

Sain käsiini HYKS:in ruokavalio-ohjeistuksen raskausajan diabeteksen hallintaan. Tämä ohjeistus tuntuu omalla ymmärrykselläni ravintomaailmasta täysin järjenvastaiselta. Mielenkiintoisesti Diabetekseen ei ole yhtä tarkkaa ohjeistusta samalla Käypä Hoito -sivustolla, vaan ohjeistuksessa mainitaan yleisesti ”Diabeetikoille suositellaan samanlaista ruokavaliota kuin koko väestölle: vähän kovaa ja kohtuullisesti pehmeitä rasvoja, runsaasti kuitua ja vähän suolaa.” Toki tästä artikkelista löytyy sitten linkit tarkempiin ohjeisiin. Nämä linkit tosin tuntuvat johtavan joko puutuville sivuille tai uusille sivuille jotka toimivat lähinnä uusina linkkiluetteloina.

No, joka tapauksessa. Ajattelin käydä tämän raskausajan diabeteksen ruokavalio-ohjeistuksen käsiksi. Ohjeessa todetaan heti johdannossa, että ”Raskausaikana on tärkeää pitää äidin verensokeri normaalina sekä painonnousu sopivana.” Kirjoittajat jatkavat ”Ruokavaliossa voi olla vähemmän hiilihydraatteja, mutta hiukan enemmän rasvaa ja proteiinia kuin muille diabeetikoille suositellaan”. Artikkelissa luetellaan kevyesti, mistä kaikesta hiilihydraatteja saadaan ja jatketaan ”Raskausdiabeetikon verensokeri nousee herkästi aamulla ja aamupalan jälkeen, tämän vuoksi aamupala on normaalia pienempi”. …Aha.. Eli sen sijaan, että katsottaisiin mitä suuhun pistetään (esim. ei hiilareita) niin pienennetään ruuan määrää. Mitä kirjoittajien mukaan sitten tulisi syödä?

HYKS:in ohjeistuksen mukaan sopivia ruokia ovat:

  • Leipä: mielellään täysjyvää ja vähintään 6 reilua viipaletta päivässä. Valkoista leipää ja leivonnaisia sentään tulisi heidänkin mielestään välttää.
  • Perunaa, tummaa riisiä ja pastaa sen sijaan suositellaan.
  • Marjat ja hedelmät ovat hyviä kuidunlähteitä joten niitäkin suositellaan, vaikka dokumentissakin todetaan, että ne sisältävät paljon fruktoosia ja glukoosia. 3 annosta hedelmiä suositellaan päivän mittaan.
  • Maitovalmisteista pitäisi valita rasvattomia tuotteita (kuinkas muuten) ja ne suositellaan jaettavaksi eri aterioille jottei verensokeri liikaa heilahtelisi.
  • Kasviksista neuvotaan, että niitä pitäisi syödä vähintään se tuttu puoli kiloa päivässä.
  • Sitten ylläri: kalasta, kanasta, lihasta, munasta, juustoista ja leikkeleistä sanotaan, että niistä pitäisi valita vähärasvaisia (ei mikään yllätys) ja vähäsuolaisia laatuja. Ylläri tulee siinä, että nämä kaikki ruoat nähdään muun ruoan lisukkeina ja todetaan, että niitä pitäisi syödä vain kohtuullisia annoksia.
  • Rasvoista 40-60 % pitäisi tulla margariinista sekä kasviöljystä tai juoksevasta margariinista.  Myös kala mainitaan tässä – 2 kertaa viikossa niin, että saadaan välttämättömät rasvahapot. Kirjoittajien mukaan liika eläinrasva ja rasvaiset elintarvikkeet huonontavat rasvan laatua, nostavat painoa ja heikentävät sokeriaineenvaihduntaa. Vanha tuttu tarina siis.
  • Janojuomaksi suositellaan vettä, vähäsuolaista kivennäisvettä tai sokeroimatonta teetä. Täysmehuja ja sokerillisia virvoitusjuomia ei suositella, mutta jos virvoitusjuomia kulutetaan, tulisi juoda aspartaamilla, asesulfaamilla tai sukraloosilla makeutettuja light-juomia. Sinne vaan lisäaineet ja hermostomyrkyt sikiölle terveisiksi!
  • Sokeria, siirappia ja hunajaa saisi käyttää kohtuullisesti – pieninä määrinä. Herkutteluun sopii kirjoittajien mielestä päivittäinen, vähäsokerinen jälkiruoka kuten pulla, pullapohjainen marjapiirakka tai vaikka vähän karkkia.
  • Makeutusaineista todetaan vielä erikseen, että aspartaami ja asesulfaami ovat sopivia juomiin. Sakariinia ja syklamaattia sentään ei suositella raskausaikana. Tavallisille diabeetikoille nekin siis kai ok?
Käytännössä HYKS:in suositukset siis ovat: älä syö rasvoja ja proteiinia, ahda kurkkuusi sen sijaan hiilareita. Ainoat kohdat joissa voin suoraan olla samaa mieltä ohjeistuksen kanssa ovat: 0,5 kg kasviksia päivässä (vähintään!) sekä vesi janojuomana. Millä ihmeellä normaali ihminen ahtaa itseensä 6 siivua leipää päivässä ja saa silti päivittäisiin kaloreihinsa mahtumaan jotain oikeaakin ruokaa?
Margariini
Margariinista en voi tarpeeksi vaahdota, mutta sanottakoon tässä nyt tiivistelmän nimissä, että se sopii mielestäni lähinnä kenkälankiksi ja kierrän margariinit sekä juoksevat margariinivalmisteet ruokahyllyillä kaukaa. On mielenkiintoista miten avoimesti sokereihin tunnutaan ohjeistuksessa suhtauduttavan, verrattuna esimerkiksi kananmunaan sekä lihatuotteisiin.
Aspartaami
Vielä enemmän huolestuttaa se, että Suomessa edelleenkin suositellaan mm. aspartaamia sokerin sijaan raskaana oleville naisille. Aspartaami muuttuu elimistössämme metanoliksi, joka on myrkyllinen aine jo pieninä annoksina. Aspartaami aiheuttaa pitkän listan oireita (toistaiseksi niitä on kirjattu vähän päälle 90). Oireisiin lukeutuvat mm. kooma, aivokasvaimet ja kuolema. Suurin osa oireista on hermostollisia, sillä aspartaami tuhoaa hermostoa. Tässä vielä joitain esimerkkejä aspartaamin aiheuttamista vaivoista:

Päänsäryt, migreeni, huimaus, pahoinovinti, tunnottomuus, painonnousu, ihottumat, masennus, väsymys, ärtyneisyys, unettomuus, näköongelmat, kuulo-ongelmat, hengitysvaikeudet, ahdistuskohtaukset, muistinmenetys, sydänkohtaukset, lihaskouristukset, takykardia, sydämentykytykset,  “puuroutuva” puhe, makuaistin menetys, tinnitus, pyörrytys, nivelkivut.

Mutta raskaana olevillehan tuo on ihan ok aine, kun kerran eivät sitten syö sokeria. Yksi ”parhaita” ominaisuuksia aspartaamissa on, että se lisää makeanhimoa ja aiheuttaa riippuvuutta. Aspartaamin metanoli muuttuu jo yli 30 asteessa karsinogeeniksi, formaldehydiksi. Tämä on voimakas myrkky, joka jo pieninä määrinä voi aiheuttaa geneettisiä ja immuunijärjestelmän vaurioita. Formaldehydi puolestaan muuttuu muurahaishapoksi, joka aiheuttaa verisuonten laajentumista ja estää kudosten hapensaantia.

Etenkin kun diabeetikot pyrkivät välttämään sokeria ja muita hiilihydraatteja, voi nautitun aspartaamin määrä kohota pilviin. Ristiriitaista onkin, että myös aspartaamin tiedetään aiheuttavan diabetesta. Äidin nauttima aspartaami hedelmöityksen ja raskauden aikana voi aiheuttaa lapselle synnytysvaurioita. Myrkky siirtyy lapsen myös imetyksen välityksellä. Aspartaamin haittavaikutukset korostuvatkin juuri lapsilla, jotka eivät kykene aikuisten tahtiin poistamaan myrkyllisiä aineosia. Lapsilla tällä aspartaamin liikasaannilla on suurta merkitystä koulumenestykseen, sillä aspartaami vaikuttaa erityisesti siihen aivojen osaan jossa oppiminen tapahtuu. Aspartaamilla on myös vakavia vaikutuksia näköön sekä MS-taudin kehittymisen.

Lisää aspartaamista, sekä tarkempia lähdetietoja ylläolevaan löytyy osoitteessa gurmee.net.

Tärkkelys
Tärkkelys korostuu suosituksissa myös. Perunaa, riisiä, pastaa tulisi syödä. Mihin unohtui alussa mainittu lause ”Raskausaikana on tärkeää pitää äidin verensokeri normaalina”? Tärkkelys ei oman ymmärrykseni mukaan ole verensokerin normaalitasoa ylläpitävä aine.

Fruktoosi ja glukoosi
Hedelmiä – luonnon omaa karkkia suositellaan nautittavaksi 3 annosta päivässä! Hedelmät sisältävät glukoosia ja fruktoosia, kuten kirjoittajat itsekin mainitsevat. Jättivät kuitenkin mainitsematta, että nämä kaksi sokerin muotoa ovat erityisen hankalia verensokerin ja insuliiniaineenvaihdunnan kannalta.

Light
Maitotuotteista ja juustoista tulisi valita vähärasvaisia variantteja. Poistetaan siis ruuasta loputkin täyttävät ainekset (rasva) ja korvataan se jollakin teollisuuden tuottamalla keinotekoisella täyteaineella ja jätetään jäljelle hiilarit.

Ihmettelen vaan näitä ravintosuosituksia katsellessani, että miten meidän maassamme ei useampi äiti joudu raskausajandiabeteksensa kanssa insuliinihoitoon. Tämä ruokavaliosuositus ei nimittäin ainakaan omissa silmissäni erityisesti auta pitämään verensokeria tasaisena tai alhaalla. Päin vastoin siinä neuvotaan kuluttamaan viljaa, tärkkelystä, sokereita, makeutusaineita – mutta juu, kohtuudella. Aika kevyillä kantimilla ja ravinneköyhää (=teollisesti pitkälle muokattua moskaa) tuo ruokavalio tuntuisi olevan, kasviksia lukuunottamatta. Ohjeistuksen mukaan n. 50 E% olisi hiilihydraattien osuus päivän ruuista. Hirveä määrä minun mielestäni.

Raskausajasta, lasten ruokavaliosta ja ketogeenisestä ruokavaliosta kiinnostuneille: kannattaa katsoa Andreas Eenfeldtin tekemä haastattelu Jay Wortmanin (MD) kanssa. Noin 3:55 kohdalla Wortman kertoo perheestään ja lapsistaan jotka kaikki syövät samaa ketogeenistä ruokavaliota. Uskon henkilökohtaisesti, että LCHF olisi raskausajan diabeteksenkin kohdalla parempi vaihtoehto kuin nuo yllä olevat HYKS:in suositukset.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Veren korkea insuliinipitoisuus ja liian matala verensokeri

Olen viime aikoina tutustunut vähähiilihydraattisen ruokavalion ja OGTT eli oral glucose tolerance testin (sokerirasitustestin) yhteyksiin. Lähinnä minua mietityttää miten vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattanut ihminen reagoi, kun elimistöön yhtäkkiä isketään 75 g puhdasta glukoosia muutamassa minuutissa, kun elimistö on kuukausia tai vuosia pärjännyt ilman sokeria eikä ole tottunut sitä (varsinkaan tuollaisissa määrissä käsittelemään).

No, tässä aiheeseen liittyen yksi teema. Löysin lääkäripalstalta kysymyksen:

– Minulla on liian korkea insuliinintuotanto ja turhan matala verensokeri. Mitä minun pitäisi tehdä?

Kerstin Brismar vastaa kysymykseen Tukholman diabetesyhdistyksen jäsenlehdessä.

Vastaus: Hyperinsulinemia eli liikaa insuliinia veressä on yleistä nk. prediabetespotilailla sekä potilailla jotka ovat mahdollisesti myös (tai yksistään) insuliiniresistenssejä. Prediabetes on siis diabeteksen ensiaste.

Korkea veren insuliinipitoisuus johtuu liiallisesta insuliinintuotannosta joka puolestaan on tulosta siitä, että elimistö yrittää kompensoida sitä etteivät lihakset saa imettyä itseensä tarpeeksi sokeria, eikä elimistö myöskään pysty lopettamaan sokerintuotantoa maksassa ja näin verensokeri kohoaa.

Insuliinia tuottavat solut reagoivat lisäämällä insuliinin tuotantoa (koska verensokeri kohoaa) niin paljon, että verensokeri normalisoituu ja maksan sokerintuotanto pysähtyy sekä lihaksien sokerinkäyttö normalisoituu. Kun insuliinia on veressä paljon, kasvavat rasvasolut ja ihminen alkaa pyöristymään. Verensokeri myös laskee helposti matalalle pari tuntia ruokailun jälkeen. Verensokeri voi laskea 3, joskus 2 mmol/l:aan jolloin ihminen alkaa tärisemään/vapisemaan, väsyy ja on nälkäinen ja kokee, että on pakko syödä jotta nämä oireet katoaisivat. Seurauksena tästä kaikesta on luonnollisesti, että paino yleensä lähtee nousuun. (Rasvasolut keräävät rasvaa, syömme entistä tiheämmin)

Hyperinsulinemia huomataan useimmiten ruokailun jälkeen mutta myös lääkäri voi saada korkeat lukemat insuliinitason mittauksessa paastonkin jälkeen. Jos tuloksista nähdään, etä insuliinitaso on korkea verrattuna verensokeriin, sanotaan että potilas on insuliiniresistentti. Tämä on myös yhteydessä korkeampaan riskiin saada verisuonen tukos, sydän- ja verisuonitauteja sekä joihinkin syöpätyyppeihin. Joissain harvinaisissa tapauksissa hyperinsulinemia voi myös johtua insuliinia tuottavista kasvaimista.

Hyperinsulinemian oireet ovat yleensä selkeimmät aamulla ennen ruokailua tai ateriasta riippumatta ruokailun jälkeen.

Hoito

Paras tapa hoitaa hyperinsulinemiaa on vähentää hiilihydraattien määrää ja jakaa hiilarit päivän mittaan tasaisesti. Annokset saavat mielellään olla pienempiä ja tiheämmässä kuin pari suurta ateriaa. Hiilihydraatit nimenomaan nostavat verensokeria ja sitä mukaa insuliinintuotantoa. Ruokavalio on siis tässäkin kaiken a ja o.

Brismar mainitsee myös lääkkeitä joita voidaan käyttää hyperinsulinemian hoidossa. Nämä lääkkeet vähentävät hiilareiden ja glukoosin imeytymistä suolesta vereen. Toisilla lääkkeillä voidaan vähentää maksan insuliiniresistenssiä ja sitä myötä voidaan saada sokerintuotantoa maksassa pienennettyä mikä puolestaan johtaa vähempään insuliinin tuotantoon. Tuntuu kuitenkin hassulta, että käyttäisimme lääkkeitä jotka estävät syömämme ravinnon imeytymisen elimistöömme sen sijaan, että yksinkertaisesti jättäisimme haitallisen ravinnon syömättä. Jos suolessa ei ole hiilareita ja glukoosia, ei niiden imeytymistä tarvitse blokatakaan.

Brismar jatkaa, liikunta on myös yksi tapa kasvattaa sokerin imeytymistä lihaksiin ja pienentää insuliinin tuotantoa.

Vyötärön leviämisestä kannattaa huolestua nopeammin kuin korkeammasta BMI:stä, sillä se on merkki insuliiniresistenssiydestä sekä liiallisesta insuliinin tuotannosta.

Avainsanat: , , , , ,

SvD: Vanhukset kärsivät usein D-vitamiinin puutteesta

Päivän otsikoissa SvD:llä oli seuraava kiinnostava artikkeli: ”Äldre har ofta brist på D-vitamin” eli suomeksi suurinpiirtein ”Vanhukset kärsivät usein D-vitamiinin puutteesta”.

D-vitamiinistahan on kirjoitettu viime aikoina paljon. Tämäkin artikkeli seuraa samoja viivoja kuin aiemminkin lukemani artikkelit aiheesta.

SvD:n mukaan moni ruokaohjeistus muuttuu kun ihminen vanhenee, mutta yksi ohjeista on erityisen tärkeä – D-vitamiinia on nautittava tarpeeksi. Lehden mukaan on hyvin todennäköistä, että pohjoismaissa nostetaan D-vitamiinin saantisuosituksia huomattavasti ensi vuonna.

Vielä aiemmin D-vitamiini oli melko vähän huomioitu osa vitamiinicocktailia, mutta viime aikoina se on noussut otsikoihin rytäkällä. Sen on eri tutkimuksissa todettu estävän vaivoja kuten osteoporoosi, lihasten kuihtuminen, diabetes, ylipaino, sydänsairaudet, syöpä, infektiot, autoimmuunitaudit, dementia ja masennus muiden muassa.

Meidän korkeusasteillamme ihmiset kärsivät D-vitamiinin puutoksesta hälyttävän usein. Emme saa D-vitamiinia auringosta ja kesäisinkin vietämme nykyään paljon aikaa sisätiloissa. Tummaihoisilla D-vitamiinia muodostuu vaaleaihoisia hitaammin auringossa joten heillä on myös entistä suurempi vaara puutostilaan.

SvD:n haastatteleman Elisabeth Rothenbergin mukaan monia muita vitamiineja voi saada riittävästi monipuolisesta ruokavaliosta, mutta että vanhusten erityisesti pitäisi syödä D-vitamiinilisää.

USA:ssa ja Kanadassa on lehden mukaan jo nostettu D-vitamiinin saantisuosituksia kaksinkertaiseksi pohjoismaiden suosituksiin nähden ja silti asiantuntijat olivat kritisoineet uusia suosituksia äärimmäisen varovaisiksi lehden mukaan.

D-vitamiinilla on tärkeä rooli luuston hyvinvoinnin suhteen. Vanhuksilla kyky tuottaa D-vitamiinia auringossa laskee merkittävästi ihon vanhentuessa. 65-vuotiailla tämä on pudonnut jo 3/4. D-vitamiinilisän lisäksi Rothenberg suosittelee proteiinipitoisten ruokien syömistä jotta lihaksisto pysyisi kunnossa. Myös lihasten kyky hyödyntää ravinnosta saatavaa proteiinia laskee iän myötä, joten sitä pitäisi nauttia vanhemmiten enemmän.

Vielä mielenkiintoinen otos vanhusten terveellisestä BMI:stä. Lehden mukaan terveysennusteesi on huomattavasti parempi vanhuksena jos BMI:si on jossain 25 ja 3o välillä. Keski-iässä optimaalinen väli on 20 ja 25 välillä. Vanhemmiten ei siis ole ihan niin justiinsa onko viimeisen päälle timmi kroppa, mutta ravinnon laadusta pitäisi aina huolehtia.

Lue alkuperäinen ja kokonainen artikkeli SvD:n kotisivuilla. (ruotsiksi)

 

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , ,

Sokerivauvoja

Kuva Aftonbladetin sivuilta. (Foto: AFP)

Kuva Aftonbladetin sivuilta. (Foto: AFP)

Ruotsin Aftonbladet julkaisi juuri artikkelin jossa kerrottiin Indonesiassa syntyneestä 8,7 kiloisesta lapsesta. Lapsi painoi siis 2-3 kertaisesti normaalin vastasyntyneen verran. Lapsi oli jouduttu (tietysti) synnyttämään keisarileikkauksella.

Lääkärit arvioivat lapsen ennätyspainon johtuvan äidin diabeteksesta. Diabeteksesta johtuen äidillä oli erityisen korkea verensokeri, mikä on johtanut siihen, että sikiö on saanut liikaa glukoosia ja sitä mukaa kasvanut turhan suurikokoiseksi.

En ihmettele nykyisin syntyvien lapsien kasvavaa painoa. Saamme tänä päivänä energiaa ruoasta enemmän kuin tarvitsemme ja länsimaiset ruokailutottumukset sisältävät valtavasti ruokaa jossa on suoraa tai piilosokeria. Elämme varmaan suurin osa melkoisessa glukoosihuurussa suurimman osan elämästämme, sitä edes tajuamatta.

Neuvolassa neuvotaan ensimmäisenä vähentämään rasvan määrää ruokavaliossa ja vaihtamaan light-tuotteisiin jos/kun paino nousee turhan nopeasti. Vilautetaan lautasmallia ja kerrotaan miten ruoasta saisi eliminoitua ravintorikasta rasvaa (ja kasvatettua turhan sokerin ja viljan määrää). Jotain on pahasti pielessä.

Lue alkuperäinen artikkeli Aftonbladetissa.

Avainsanat: , , , , ,