Avainsana-arkisto: Andreas Eenfeldt

HYKS:in ruokavaliosuositus raskausajan diabeteksen hoidossa

Sain käsiini HYKS:in ruokavalio-ohjeistuksen raskausajan diabeteksen hallintaan. Tämä ohjeistus tuntuu omalla ymmärrykselläni ravintomaailmasta täysin järjenvastaiselta. Mielenkiintoisesti Diabetekseen ei ole yhtä tarkkaa ohjeistusta samalla Käypä Hoito -sivustolla, vaan ohjeistuksessa mainitaan yleisesti ”Diabeetikoille suositellaan samanlaista ruokavaliota kuin koko väestölle: vähän kovaa ja kohtuullisesti pehmeitä rasvoja, runsaasti kuitua ja vähän suolaa.” Toki tästä artikkelista löytyy sitten linkit tarkempiin ohjeisiin. Nämä linkit tosin tuntuvat johtavan joko puutuville sivuille tai uusille sivuille jotka toimivat lähinnä uusina linkkiluetteloina.

No, joka tapauksessa. Ajattelin käydä tämän raskausajan diabeteksen ruokavalio-ohjeistuksen käsiksi. Ohjeessa todetaan heti johdannossa, että ”Raskausaikana on tärkeää pitää äidin verensokeri normaalina sekä painonnousu sopivana.” Kirjoittajat jatkavat ”Ruokavaliossa voi olla vähemmän hiilihydraatteja, mutta hiukan enemmän rasvaa ja proteiinia kuin muille diabeetikoille suositellaan”. Artikkelissa luetellaan kevyesti, mistä kaikesta hiilihydraatteja saadaan ja jatketaan ”Raskausdiabeetikon verensokeri nousee herkästi aamulla ja aamupalan jälkeen, tämän vuoksi aamupala on normaalia pienempi”. …Aha.. Eli sen sijaan, että katsottaisiin mitä suuhun pistetään (esim. ei hiilareita) niin pienennetään ruuan määrää. Mitä kirjoittajien mukaan sitten tulisi syödä?

HYKS:in ohjeistuksen mukaan sopivia ruokia ovat:

  • Leipä: mielellään täysjyvää ja vähintään 6 reilua viipaletta päivässä. Valkoista leipää ja leivonnaisia sentään tulisi heidänkin mielestään välttää.
  • Perunaa, tummaa riisiä ja pastaa sen sijaan suositellaan.
  • Marjat ja hedelmät ovat hyviä kuidunlähteitä joten niitäkin suositellaan, vaikka dokumentissakin todetaan, että ne sisältävät paljon fruktoosia ja glukoosia. 3 annosta hedelmiä suositellaan päivän mittaan.
  • Maitovalmisteista pitäisi valita rasvattomia tuotteita (kuinkas muuten) ja ne suositellaan jaettavaksi eri aterioille jottei verensokeri liikaa heilahtelisi.
  • Kasviksista neuvotaan, että niitä pitäisi syödä vähintään se tuttu puoli kiloa päivässä.
  • Sitten ylläri: kalasta, kanasta, lihasta, munasta, juustoista ja leikkeleistä sanotaan, että niistä pitäisi valita vähärasvaisia (ei mikään yllätys) ja vähäsuolaisia laatuja. Ylläri tulee siinä, että nämä kaikki ruoat nähdään muun ruoan lisukkeina ja todetaan, että niitä pitäisi syödä vain kohtuullisia annoksia.
  • Rasvoista 40-60 % pitäisi tulla margariinista sekä kasviöljystä tai juoksevasta margariinista.  Myös kala mainitaan tässä – 2 kertaa viikossa niin, että saadaan välttämättömät rasvahapot. Kirjoittajien mukaan liika eläinrasva ja rasvaiset elintarvikkeet huonontavat rasvan laatua, nostavat painoa ja heikentävät sokeriaineenvaihduntaa. Vanha tuttu tarina siis.
  • Janojuomaksi suositellaan vettä, vähäsuolaista kivennäisvettä tai sokeroimatonta teetä. Täysmehuja ja sokerillisia virvoitusjuomia ei suositella, mutta jos virvoitusjuomia kulutetaan, tulisi juoda aspartaamilla, asesulfaamilla tai sukraloosilla makeutettuja light-juomia. Sinne vaan lisäaineet ja hermostomyrkyt sikiölle terveisiksi!
  • Sokeria, siirappia ja hunajaa saisi käyttää kohtuullisesti – pieninä määrinä. Herkutteluun sopii kirjoittajien mielestä päivittäinen, vähäsokerinen jälkiruoka kuten pulla, pullapohjainen marjapiirakka tai vaikka vähän karkkia.
  • Makeutusaineista todetaan vielä erikseen, että aspartaami ja asesulfaami ovat sopivia juomiin. Sakariinia ja syklamaattia sentään ei suositella raskausaikana. Tavallisille diabeetikoille nekin siis kai ok?
Käytännössä HYKS:in suositukset siis ovat: älä syö rasvoja ja proteiinia, ahda kurkkuusi sen sijaan hiilareita. Ainoat kohdat joissa voin suoraan olla samaa mieltä ohjeistuksen kanssa ovat: 0,5 kg kasviksia päivässä (vähintään!) sekä vesi janojuomana. Millä ihmeellä normaali ihminen ahtaa itseensä 6 siivua leipää päivässä ja saa silti päivittäisiin kaloreihinsa mahtumaan jotain oikeaakin ruokaa?
Margariini
Margariinista en voi tarpeeksi vaahdota, mutta sanottakoon tässä nyt tiivistelmän nimissä, että se sopii mielestäni lähinnä kenkälankiksi ja kierrän margariinit sekä juoksevat margariinivalmisteet ruokahyllyillä kaukaa. On mielenkiintoista miten avoimesti sokereihin tunnutaan ohjeistuksessa suhtauduttavan, verrattuna esimerkiksi kananmunaan sekä lihatuotteisiin.
Aspartaami
Vielä enemmän huolestuttaa se, että Suomessa edelleenkin suositellaan mm. aspartaamia sokerin sijaan raskaana oleville naisille. Aspartaami muuttuu elimistössämme metanoliksi, joka on myrkyllinen aine jo pieninä annoksina. Aspartaami aiheuttaa pitkän listan oireita (toistaiseksi niitä on kirjattu vähän päälle 90). Oireisiin lukeutuvat mm. kooma, aivokasvaimet ja kuolema. Suurin osa oireista on hermostollisia, sillä aspartaami tuhoaa hermostoa. Tässä vielä joitain esimerkkejä aspartaamin aiheuttamista vaivoista:

Päänsäryt, migreeni, huimaus, pahoinovinti, tunnottomuus, painonnousu, ihottumat, masennus, väsymys, ärtyneisyys, unettomuus, näköongelmat, kuulo-ongelmat, hengitysvaikeudet, ahdistuskohtaukset, muistinmenetys, sydänkohtaukset, lihaskouristukset, takykardia, sydämentykytykset,  “puuroutuva” puhe, makuaistin menetys, tinnitus, pyörrytys, nivelkivut.

Mutta raskaana olevillehan tuo on ihan ok aine, kun kerran eivät sitten syö sokeria. Yksi ”parhaita” ominaisuuksia aspartaamissa on, että se lisää makeanhimoa ja aiheuttaa riippuvuutta. Aspartaamin metanoli muuttuu jo yli 30 asteessa karsinogeeniksi, formaldehydiksi. Tämä on voimakas myrkky, joka jo pieninä määrinä voi aiheuttaa geneettisiä ja immuunijärjestelmän vaurioita. Formaldehydi puolestaan muuttuu muurahaishapoksi, joka aiheuttaa verisuonten laajentumista ja estää kudosten hapensaantia.

Etenkin kun diabeetikot pyrkivät välttämään sokeria ja muita hiilihydraatteja, voi nautitun aspartaamin määrä kohota pilviin. Ristiriitaista onkin, että myös aspartaamin tiedetään aiheuttavan diabetesta. Äidin nauttima aspartaami hedelmöityksen ja raskauden aikana voi aiheuttaa lapselle synnytysvaurioita. Myrkky siirtyy lapsen myös imetyksen välityksellä. Aspartaamin haittavaikutukset korostuvatkin juuri lapsilla, jotka eivät kykene aikuisten tahtiin poistamaan myrkyllisiä aineosia. Lapsilla tällä aspartaamin liikasaannilla on suurta merkitystä koulumenestykseen, sillä aspartaami vaikuttaa erityisesti siihen aivojen osaan jossa oppiminen tapahtuu. Aspartaamilla on myös vakavia vaikutuksia näköön sekä MS-taudin kehittymisen.

Lisää aspartaamista, sekä tarkempia lähdetietoja ylläolevaan löytyy osoitteessa gurmee.net.

Tärkkelys
Tärkkelys korostuu suosituksissa myös. Perunaa, riisiä, pastaa tulisi syödä. Mihin unohtui alussa mainittu lause ”Raskausaikana on tärkeää pitää äidin verensokeri normaalina”? Tärkkelys ei oman ymmärrykseni mukaan ole verensokerin normaalitasoa ylläpitävä aine.

Fruktoosi ja glukoosi
Hedelmiä – luonnon omaa karkkia suositellaan nautittavaksi 3 annosta päivässä! Hedelmät sisältävät glukoosia ja fruktoosia, kuten kirjoittajat itsekin mainitsevat. Jättivät kuitenkin mainitsematta, että nämä kaksi sokerin muotoa ovat erityisen hankalia verensokerin ja insuliiniaineenvaihdunnan kannalta.

Light
Maitotuotteista ja juustoista tulisi valita vähärasvaisia variantteja. Poistetaan siis ruuasta loputkin täyttävät ainekset (rasva) ja korvataan se jollakin teollisuuden tuottamalla keinotekoisella täyteaineella ja jätetään jäljelle hiilarit.

Ihmettelen vaan näitä ravintosuosituksia katsellessani, että miten meidän maassamme ei useampi äiti joudu raskausajandiabeteksensa kanssa insuliinihoitoon. Tämä ruokavaliosuositus ei nimittäin ainakaan omissa silmissäni erityisesti auta pitämään verensokeria tasaisena tai alhaalla. Päin vastoin siinä neuvotaan kuluttamaan viljaa, tärkkelystä, sokereita, makeutusaineita – mutta juu, kohtuudella. Aika kevyillä kantimilla ja ravinneköyhää (=teollisesti pitkälle muokattua moskaa) tuo ruokavalio tuntuisi olevan, kasviksia lukuunottamatta. Ohjeistuksen mukaan n. 50 E% olisi hiilihydraattien osuus päivän ruuista. Hirveä määrä minun mielestäni.

Raskausajasta, lasten ruokavaliosta ja ketogeenisestä ruokavaliosta kiinnostuneille: kannattaa katsoa Andreas Eenfeldtin tekemä haastattelu Jay Wortmanin (MD) kanssa. Noin 3:55 kohdalla Wortman kertoo perheestään ja lapsistaan jotka kaikki syövät samaa ketogeenistä ruokavaliota. Uskon henkilökohtaisesti, että LCHF olisi raskausajan diabeteksenkin kohdalla parempi vaihtoehto kuin nuo yllä olevat HYKS:in suositukset.

Mainokset
Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Kostdoktorn Andreas Eenfeldt Ancestral Health Symposiumissa

Andreas Eefeldt esiintyi hiljattain Ancestral Health Symposiumissa (AHS). Eenfeldt on vihdoin ehtinyt editoimaan puheestaan n. 45 min pituisen videon YouTubeen. Video on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Andreas Eenfeldt on kirjoittanut kirjan Matrevolution, Ruokavallankumous suomeksi, joka on ollut kirjojen myyntitilastojen kärjessä jo pitkään Ruotsissa.

Eenfeldt kirjoittaa supersuosittua blogia Kostdoktorn ruotsiksi sekä samasta aiheesta englanniksi blogissa Diet Doctor.

Avainsanat: , , , , ,

HBL: Ruokavallankumous – ruokaa hiilaritietoisille

HBL:n kirjoittaja oli selvästi lukenut Andreas Eenfeldtin kirjan Matrevolution (Ruokavallankumous), sillä eilen illalla julkaistu artikkeli oli sievä yhteenveto kirjasta. Tässä pieni yhteenveto suomeksi.

Matalahiilihydraattisella ruoalla paino putoaa nopeasti. Tekniikka jakautuu monelle tasolle, mutta perusperiaate on että hypätään hiilaripitoisen ruoan yli (kuten peruna, leipä ja pasta) ja korvataan se sen sijaan lihalla sekä maan päällä kasvavilla vihanneksilla.

Kuten kaikki tiedämme, on käynnissä ylipainoepidemia johon kaikki tavalla tai toisella osallistumme. Kaikki haluaisivat olla laihoja ja terveitä, mutta saavutetunkin painon ylläpitäminen on haasteellista vaikka söisimme terveellisesti, välttäisimme rasvaa ja käyttäisimme pelkkiä kevyttuotteita.

Arvoitus on ratkaistu HBL:n mukaan. Olemme tankanneet väärää bensaa. Olemme saaneet vääräoppisia ravintosuosituksia jotka terveyden sijaan ovat auttaneet kasvattamaan ylipaino-ongelmaa. Eenfeldtin sanoma on yksinkertainen: palaa oikean ruoan pariin! Oikea ruoka on terveellistä, täynnä vitamiineja ja hivenaineita, siinä on reilusti proteiinia (kala, kana, liha), reippaasti energiaa luontaisista rasvoista ja maltillisesti hitaasti sulavia hiilareita (kaalit, sipulit, pavut, sienet jne).

Välttää tulisi siis hiilareita jotka tulevat sokerista ja tärkkelyksestä kuten vaaleasta leivästä, limuista, kevyttuotteista – niin kutsutusta uudesta ruoasta. Elimistöämme ei vain ole tehty tämän ruoan sulattamiseen ja hyödyntämiseen. Tämä ”uusi ruoka” nostaa insuliinintuotantoamme ja saa rasvasolut varastoimaan rasvaa (erityisesti vyötärön alueelle ja jenkkakahvoiksi (oma lisäykseni)). Uusi ruoka siis lihottaa.

Tämän päivän asiantuntijoiden mukaan on turha pelätä luontaisia rasvoja ja kolesterolia. Liha, voi ja kananmuna ovat loistavia ravinnonlähteitä sopivissa määrissä. Lisää siihen maanpäällä kasvavia kasviksia kuten kaalia, kesäkurpitsaa, kukkakaalia, parsakaalia, paprikaa, kurkkua, pinaattia, sieniä, oliiveja ja avocadoa. Juureksia kuten perunaa ei suositella sillä ne sisältävät paljon tärkkelystä. Jos haluat pudottaa painoa, kannattaa välttää perunaa, pastaa, riisiä sekä valkoisia jauhoja ja sokeria kaikissa muodoissaan.

Lähteet:

HBL: http://hbl.fi/livsstil/2011-08-25/perfekt-mat-alla-kolhydratjagare

Andreas Eenfeldt: Matrevolutionen. Ät dig frisk med riktig mat, Bonnier fakta, 2011

 

PS. Artikkelissa oli myös herkullisen kuuloisia LCHF-reseptejä kirjasta:

TT Spektra, Susanne Jansson: Västerbottensost, Cathrine Schück: Lagar vego

  • Jauhelihapihvit yrteillä ja valkosipulilla
  • Lohirullat katkaraputäytteellä
  • Ahvenfileet piparjuurella
  • Kuhaa kanttarellipeitteellä
  • Munakas parsalla ja kinkkurullillla
  • Lämmintä vuohenjuustoa sitruksella ja mintulla
Avainsanat: , , , , , , , , ,

Kostdoktorn: Guyenet, Taubes and why low carb works

Ruotsalainen lääkäri joka tunnetaan myös nimellä (ja blogista) Kostdoktorn (vapaasti suomennettuna ruokavaliotohtori) kirjoitti oman vastineensa Stephan Guyenetin postaukseen.

Kertauksena vielä, Hiilarihypoteesi jota vastaan Guyenet hyökkäsi oli käytännössä:

Liiallinen määrä hiilihydraatteja (erityisesti jalostettuja sellaisia / sokeri) nostaa insuliinitasoa ja johtaa rasvan määrän kasvuun kehossa.

G:n mukaan siis hiilarit eivät ole kohonneen insuliinin takana ja että insuliini ei todellakaan johda painon nousuun, ehkä jopa päin vastoin. Käytännössä G ilmoittaa, että vaikka matalahiilihydraattinen ruokavalio voi toimia, sen selittävä teoria on väärässä.

Eenfeldt lisää, että Guyenet unohti mainita, että jokainen diabeetikoita insuliinilla hoitanut lääkäri tietää insuliinipistosten usein johtavan painonnousuun. Samalla on myös huomattu että 1-tyypin diabeetikoilla, joita ei hoideta insuliinilla, paino tuppaa putoamaan voimakkaasti. Eenfeldtin mukaan laihoilla ihmisillä on yleensä matalat insuliinitasot kun taas lihavilla insuliinitasot ovat yleensä korkeat, mutta että Guyenet ei koe tämän olevan merkittävää.

Eenfeldt muistuttaa Guyenetia raivoisaa tahtia kasvavasta ylipaino-ongelmasta. Aiheesta voi lukea englanniksi Eenfeldtin blogissa Diet Doctor.

Edellisestä artikkelistani voitte lukea Guyenetin kolme niin kutsuttua todistetta hiilarihypoteesin kaatamiseksi.

Ensimmäinen osa:

Guyenetin mukaan leptiini on tärkeämpi kuin insuliini ylipainon aiheuttajana. Eenfeldt ohjaa tutustumaan Robert Lustigin luentoon AHS-seminaarissa. Hyperinsulinemia johtaa leptiiniresistenssiin. Näin ollen Eenfeldt näkee ongelman ratkaistuksi.

Tässä Lustigin luento:

Videon abstrakti:

Rates of fructose consumption continue to rise worldwide, and have been linked to rising rates of obesity, type-2 diabetes mellitus, and metabolic syndrome. Elucidation of fructose metabolism in liver and fructose action in brain demonstrate three parallelisms with ethanol. First, hepatic fructose metabolism is similar to ethanol in that by accelerating the process of de novo lipogenesis, both promote hepatic insulin resistance, dyslipidemia, and hepatic steatosis. Second, fructosylation of proteins with resultant superoxide formation can result in inflammation similar to acetaldehyde, an intermediary metabolite of ethanol. Lastly, by stimulating the “hedonic pathway” of the brain both directly and indirectly, fructose creates habituation, and possibly dependence; also paralleling ethanol. On a societal level, the treatment of fructose as a commodity on the open market exhibits similarities to ethanol. Fructose induces alterations in both hepatic metabolism and central nervous system energy signaling, leading to a “vicious cycle” of excessive consumption and disease consistent with metabolic syndrome. These dose-dependent actions of fructose on the liver and on the hedonic pathway of the brain recapitulate the effects of ethanol.

Lustigin käyttämä esitys löytyy SlideSharesta.

Eenfeldt on aiemmin summannut blogissaan Lustigin luennon näin: (liika) insuliini on keskeinen tekijä liikalihavuuden aiheuttajana. Todennäköinen syy on liiallisten sokerin/fruktoosin määrien (tai valtavien tärkkelys/glukoosimäärien) kuluttaminen ja kuidun puute imeytymistä hidastavana tekijänä. Korkea insuliinitaso blokkaa leptiinin mikä johtaa leptiiniresistenssiin sekä pitkällä aikavälillä ylipainoon. Insuliini- ja leptiini-kannattajat ovat siis molemmat oikeassa.

 

Toinen osa:

Insuliini saa aikaan sen, että rasvaa imeytyy rasvasoluihin, mutta insuliini myös lähettää aivoille kylläisyyssignaaleja. Eenfeldtin mukaan tämä ei ole ongelma. Insuliinilla on hänen mukaansa (kuten kaikilla hormoneilla) sekä lyhyitä, että pitkiä vaikutuksia.

Lyhyellä aikavälillä insuliini luo kylläisyyden tunteen aivoissa. Tässä on järkeä sillä yleensä tämä tila ilmaantuu juuri kun olemme syöneet.

Pitkällä aikavälillä hyperinsulinemia aiheuttaa lisääntynyttä rasvan varastointia ja saa meidät syömään enemmän. Ainakin osittain juontuen leptiiniresistenssistä, kuten Prof. Lustig oli osoittanut luennossaan.

Tämä puolestaan ratkaisee Eenfeldtin mukaan toisen Guyenetin väittämän ja kaataa G:n väitteet hiilarihypoteesin kumoamisesta.

 

Kolmas osa:

Guyenet väitti etteivät hiilarit yksistään, vaan myös proteiini aiheuttaa insuliinin nousua. Toki, mutta me kaikki tarvitsemme proteiinia ja vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa lähinnä vaihdetaan hiilarit rasvaan. Hiilarit vapauttavat paljon insuliinia, rasvat eivät. Eenfeldtin mukaan on olemassa useita tutkimuksia joiten mukaan matalahiilihydraattienn ruokavalio laskee insuliinitasoa koko päivän ajan. Näin ollen hänen mukaansa Guyenetin kolmas väittämä on perusteeton.

Eenfeldt summeeraa, että on mahdollista, että Taubesin teoria voi olla hieman yksinkertaistetumpi kuin mitä todellisuus on, samoin monien muiden teoriat voivat olla hieman liian yksinkertaistettuja. Samaan aikaan hän myös viisaasti muistuttaa, ettei tämä silti ole hyvä syy lähteä ennen aikojaan hirveällä innolla kumoamaan hypoteeseja varsinkaan kun niiden korvaamiseksi ei ole mitään vahvaa hypoteesia tai teoriaa.

 

Kaiken kaikkiaan nämä expertit ovat kaikki ilmeisesti yhtä mieltä siitä perustavanlaatuisesta asiasta, että vähähiilihydraattinen ruokavalio toimii, mutta että sen takana olevat mekanismit sen sijaan ovat vielä tuntemattomia tai niitä ei täysin ole saatu ”avattua”.

 

Lue Andreas Eenfeldtin alkuperäinen artikkeli englanniksi blogissa Diet Doctor.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , ,

Stephan Guyenet: The Carbohydrate Hypothesis of Obesity: a Critical Examination

Kostdoktorn Andreas Eenfeldt on jättänyt vastauksensa Stephan Guyenetin kirjoitukseen AHS-seminaarin Taubes-Guyenet-sananvaihdon jälkimainingeissa. Jotta pääsisimme oikein jyvälle tästä mielipiteidenvaihdosta, lähdetään alusta liikkeelle. Alla voit katsoa ensin videon Taubesin palautteesta ja kysymyksistä Guyenetille tämän pitämän seminaaripuheenvuoron jälkeen:

Seminaarin jälkeen Guyenet siis kirjoitti aiheesta blogiinsa. Hän halusi keskustella Gary Taubesin puolesta puhumasta hypoteesista, että hiilihydraatit, erityisesti jalostetut hiilarit) aiheuttavat liikalihavuutta nostamalla insuliinitasoa mikä puolestaan johtaa rasvan varastoitumiseen soluihin. Guyenet siteeraa Taubesin kirjasta ”Good Calories, Bad Calories”:

This alternative hypothesis of obesity constitutes three distinct propositions.  First, as I’ve said, is the basic proposition that obesity is caused by a regulatory defect in fat metabolism, and so a defect in the distribution of energy rather than an imbalance of energy intake and expenditure.  The second is that insulin plays a primary role in this fattening process, and the compensatory behaviors of hunger and lethargy.  The third is that carbohydrates, and particularly refined carbohydrates– and perhaps the fructose content as well, and thus perhaps the amount of sugars consumed– are the prime suspects in the chronic elevation of insulin; hence, they are the ultimate cause of common obesity.

Guyenet ruotii tämän väittämän läpi kolmessa osassa, pyrkien osoittamaan hypoteesin heikot kohdat.

Ensimmäinen osa: A Defect of Fat Metabolism? (Vika rasva-aineenvaihdunnassa?)

Taubesin hypoteesin ensimmäisen osan mukaan energiatasapaino ei ole lihomisen (rasvan kertymisen) varsinainen syy, vaan ”proximaalinen” aiheuttaja. Guyenet toteaa, ettei Taubeskaan ole täysin sulkenut pois thermodynamiikan ensimmäistä lakia ja ymmärtää että rasvan kertyminen riippuu siitä paljonko energiaa elimistöömme menee sisään ja paljonko sitä kulutetaan. Taubes on tämän jälkeen maininnut, että kehon rasvakoostomusta säännöstelevä järjestelmä on muuttunut ja tämä aiheuttaa ylipainoa. Tähän saakka Guyenet kertoo olevansa aiheesta samaa mieltä, mutta että tästä eteenpäin Taubesin olisi hänen mielestään pitänyt mainita ”leptin signalling” (leptiinisignaalit?) joka olisi ilmeisesti korjannut kirjan suunnan oikeaksi. Guyenetin mukaan leptiini on se järjestelmä joka on eri tutkimuksissa todettu olevan vastuussa aineenvaihdunnallisesta viasta johon Taubes viittaa.

Toinen osa: The Role of Insulin in Body Fatness (Insuliinin rooli kehon rasvakoostumukessa)

Insuliinista Guyenet selittää pitkän pätkän joka kannattaa lukea kokonaisuudessaan suoraan hänen blogistaan.

Guyenetin mukaan:

Insuliinin tehtävä on koordinoida aineenvaihdunnallista muutosta pääasiassa rasvanpolttamisesta pääasialliseen hiilihydraattien polttamiseen. Insuliini hiljentää rasvan vapauttamista rasvasoluista ja kasvattaa sen kuljetusta rasvasoluihin. Tähän G:n mukaan perustuu Taubesin perusväittämä siitä, että insuliini aiheuttaa rasvan kerääntymistä.

Guyenet kuitenkin sanoo tämän teorian olevan väärä. Hänen mukaansa, jotta tämä teoria pitäisi paikkansa, pitäisi insuliinin joko lisätä energian sisäänottoa, vähentää energian energian kulutusta tai molempia. G jatkaa tästä perustellen miten insuliini ei tee näistä kumpaakaan. Yksi ote G:n tekstistä:

insulin spikes after meals temporarily decrease fat release from fat cells, but if you look at total 24 hour energy balance, insulin spikes do not cause fat accumulation.

Guyenetin mukaan Taubesilta on jäänyt huomaamatta ydinkonsepti: idea siitä, että insuliinisignalointi rasvakudoksessa riippuu sekä insuliinin keskittymisestä ympärillä sekä solujen herkkyydestä tuolle insuliinille. Lihavuudessa rasvakudos on G:n mukaan insuliiniresistanttia. Miksi ylipainoiset ihmiset pysyvät lihavina?:

the long-term rate of fat entering the fat cells is equal to the rate exiting, or higher.  There is no defect in the ability of fat cells to release fat in obesity, the problem is that the fat that is released is not being oxidized (burned) at a rate that exceeds what is coming in from the diet, therefore it all ends up back in the fat tissue.

Guyenet jatkaa, että insuliinihypoteesi ei siis ole yhdenmukainen perus thermodynamiikan kanssa, eikä se ole yhdenmukainen insuliinin biologisten toimintojen kanssa. Hänen mukaansa meidän on ymmärrettävä mikä saa ihmiset syömään enemmän jotta ymmärtäisimme ylipainon syitä paremmin ja tämä syy ei G:n mukaan ole insuliini.

Kolmas osa: Carbohydrate, Particularly Refined Carbohydrate and Sugar, Cause Fat Accumulation by Increasing Insulin? (Hiilihydraatit ja erityisesti jalostetut hiilihydraatit ja sokeri aiheuttavat rasvan kertymistä nostamalla insuliinitasoa)

Guyenet toteaa, että on todennäköistä että jalostettu hiilihydraatti ja sokeri voivat vaikuttaa osaltaan ylipainoon, mutta millä mekanismilla? Insuliini ei hänen mukaansa ole vastaus. Hänen mielestään (ja tämä on G:n oma vahvasti esiintuoma teoria) ruoan palkitsevuus/maittavuus on vaihtoehtoinen selitys joka sopii todisteisiin paremmin Toinen vaihtoehtoinen teoria on hänen mukaansa vähempi kuitu- ja hivenainetiheys.

G listaa useita esimerkkejä eri kansojen hiilihydraattirikkaista ruokavalioista ja näiden kulttuurien liikalihavuudesta (tai sen puuttumisesta). Hän näyttää myös kaksi eri graafia joiden mukaan ainoa mikä Amerikassa on rasvan, hiilareiden ja proeteiininkulutuksen kesken jatkuvasti kasvattanut osuuttaan on rasva, eikä hiilarit.  Näillä esimerkeillään G toteaa tämän kolmannen osan osoitetuksi vääräksi.

Summa summarum

Guyenetin mukaan Taubesin teoria on suorastaan nurinkurinen ja väärä monella tasolla. Hän kirjoittaa ymmärtävänsä, että yleistietoutta haastavat teoriat ovat varmasti houkuttelevia, mutta että ylipaino on monimutkainen ongelma ja sitä ei voi ratkaista yksinkertaisilla hypoteeseilla. Meidän on siis löydettävä monimutkainen hypoteesi monimutkaiseen ongelmaan. Varmasti G:n mielestä myös monimutkainen ratkaisu olisi paikallaan.

G toteaa, että hiilareiden kulutus itsessään ei ole ylipainoepidemian takana, mutta että jos ylipainoa jo on, hiilareiden vähentäminen voi auttaa joitain ihmisiä pudottamaan painoa. Loppukaneettina hän lisää:

Carbohydrate restriction spontaneously reduces calorie intake (as does fat restriction), suggesting the possibility that it alters body fat homeostasis, but this alteration likely occurs in the brain, not in the fat tissue itself.  The brain is the primary homeostatic regulator of fat mass, just as it homeostatically regulates blood pressure, breathing rate, and body temperature.

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,