Aihearkisto: Terveys

The Skinny on Obesity, Hunger and Hormones – A Vicious Cycle

University of California on julkaissut loistavan videosarjan nimeltä “The skinny on obesity”. Tässä sarjassa Robert Lustig kollegoineen käy läpi ylipainoon liittyviä tekijöitä todella selkokielisesti ja juttua on täydennetty visuaalisin tehostein. Voit katsoa videon YouTubessa:

Tässä seuraavaksi pääset lukemaan oman tiivistelmäni tästä jaksosta. Aiempien jaksojen tiivistelmät voit lukea täällä:

1. The skinny on obesity, An epidemic for every body (episode 1)

2. The Skinny on Obesity, Sickeningly Sweet (Episode 2)

Yksi asia jonka tiedetään järjestäen lieventävän metabolisen syndrooman oireita, on kalorimäärän pienentäminen. Tämän vuoksi lääkärit ovatkin vuosia hokeneet: syö vähemmän, liiku enemmän. Mutta tämäpä ei oikein toimi. Nyt ymmärretään jo paremmin miksi ei. Kyse on hormoneista.

Yksi vastikään löydetyistä hormoneista on leptiini. Leptiini on hormoni joka kulkee rasvasoluista aivoihin ja viestittää niille sinun syöneen riittävästi. Sitä voisi siis ajatella kylläisyyshormonina. Leptiini myös viestittää, että voit edelleen kuluttaa energiaa aivan normaalisti. Se siis käytännössä rajoittaa syömistäsi (kun aivosi huomaavat sinun syöneen riittävästi, tulet kylläiseksi etkä kaipaa enempää ruokaa) ja vapauttaa sinut liikkumaan (koet jaksavasi liikkua kun energiatasapainosi on kunnossa, haluat siis liikkua leptiinin ansiosta).

Ylipainoisilla leptiiniä erittyy paljon, koska rasvaakin on paljon elimistössä. Nyt, jos leptiini toimisi oikein, eivät ihmiset olisi ylipainoisia, sillä senhän juuri pitäisi estää liika syöminen. Miten siis selittää ylipainoisuus? Tutkijat puhuvat tässä tilanteessa leptiiniresistenssistä. Lustigin mukaan ylipainoisuustutkimuksessa kaiken avain on juuri leptiiniresistenssin ratkaisussa. Miksi leptiini toimi 30 vuotta sitten, mutta ei enää?

Lustigin mukaan avain leptiinirsistenssiin on insuliini (miten sattuukin, että insuliini putkahtelee siellä ja täällä ongelmien takana?).

Kun diabeetikon verensokeri on korkealla, hän lääkitsee itseään insuliinilla. Näin verensokeri laskee, mutta minne se juuri kadonnut verensokeri menee? Se varastoituu rasvakudokseen. Se ei ole vahinko, vaan insuliinin tehtävä. Insuliini on siis hormoni jonka tehtävä on muuttaa sokeria rasvaksi elimistössämme. Mitä enemmän meillä on insuliinia elimistössämme, sitä enemmän lihomme.

Lustig antaa esimerkin. Otetaan normaalipainoinen ihminen. Normaalitilassa tämä henkilö kuluttaa minkä syö eikä siis liho. Sitten aloitetaan koe. Joka kerta kun tämä normaalipainoinen ihminen syö, annetaan hänelle ylimääräistä insuliinia. Tämä on periaatteessa sama miten nykypäivänä hoidetaan diabeetikoita: ”yli-insuliinisoidaan” ihmiset. Tämän kokeen seurauksena koehenkilö syö normaalisti, mutta osa ravinnosta päätyykin rasvakudokseen insuliinin ansiosta. Tästä johtuen koehenkilölle jää myös vähemmän kaloreita kulutettavaksi liikkumiseen ynnä muuhun, sillä osa syödystä ravinnosta menikin suoraan rasvakudokseen eikä hyötykäyttöön. Keho kuitenkin haluaisi polttaa saman määrän energiaa kuin olet syönyt. Koehenkilö, ironista kyllä, nälkiintyy ja kokee itsensä väsyneeksi ja kärttyiseksi/apeaksi. Niin, ja tietysti nälkäiseksi (vaikka olikin syönyt periaatteessa aivan riittävästi!).

Mitä yleensä tässä kohtaa tapahtuu on, että koehenkilö syö lisää ja ylittää todellisen energiantarpeensa. Mutta koe jatkuu ja koehenkilö saa jälleen ylimääräistä insuliinia. Voitte arvata seuraukset – osa tästä ylimääräisestä ruuasta meneekin taas suoraan rasvakudokseen, kiitos insuliinin. Ja koehenkilö kokee edelleen nälkää, väsymystä jne.

Jos koehenkilö nyt lähetettäisiin lääkärille, tämä todennäköisesti toteaisi hänen olevan vain laiska, ja että koehenkilö vain syö liikaa. Tässä lääkäri olisi teoriassa oikeassa! Koehenkilö vain ei toimi näin (syö liikaa ja liikkuu liian vähän) koska ei halua, vaan koska hänen hormonitoimintansa ”pakottaa” hänet siihen.

Tämä fiktiivinen koe osoittaa miksi väestö lihoo maailmanlaajuisesti. Terveitä ihmisiä ei pumpata täyteen insuliinia muiden toimesta, vaan he tekevät sen itse. Tämä johtuu syömästämme ravinnosta, erityisesti teollisesta ruuasta jota niin monet tänä päivänä syövät. Miksi leptiini ei sitten estä meitä syömästä liikaa jos mässäilemme teollista / epäterveellistä ruokaa?

Koska insuliini blokkaa leptiinin kylläisyysviestin pääsyn aivoihimme ja tekee meidät nälkäisiksi. Mitä korkeammat insuliinitasot meillä on, sitä enemmän energiaa (rasvaa) varastoimme ja sitä nälkäisempiä olemme. Tässä on hyvä tiivistelmä siitä, miksi kulutamme liikaa ja lihomme ja lopulta sairastumme. Ja kaiken tämän takana on … liika insuliini.

Tämän videon katsottuaan miettii paljon diabeetikoita… Taas hoidetaan länsimaisessa lääketieteessä oireita, eikä niiden aiheuttajaa. Ei siis jotenkin porauduta ongelman ytimeen. Olen katsonut esim. dokumentin jossa diabetesta sairastavat ylipainoiset ihmiset testasivat LCHF-ruokavaliota ja pystyivät sen ansiosta vähentämään lääkitystään merkittävästi. Silti lääkärit neuvovat (sikäli kuin olen lukenut ja ymmärtänyt) syömään vähemmän, hiilaripitoista ruokaa ja liikkumaan enemmän. Tämän videon katsottuaan ymmärtää miksi homma ei toimi.  Samoin ymmärtää myös miksi oma painonpudotus ei tahdo onnistua tai miksi se välillä meinaa kaatua.

Avainsanat: , , , , , ,

LCHF iltalehden vvaihde -liitteessä

Iltalehti vvaihde

Iltalehti vvaihde

Äitini oli huomannut Iltalehden vvaihdelehdessä artikkelin uudesta dieetistä: LCHF-dieetti! Teki mieli tehdä heti ensimmäinen korjaus tuossa vaiheessa, mutta turha tässä kai on pilkkua viilata. Itse näen LCHF:n ruokavaliona, en minään ihmedieettinä, vaikka sillä moni voi painoaan menestyksekkäästi pudottaakin.

Mitä Iltalehdellä oli ruokavaliosta sanottavaa?

Artikkelissa oli haastateltu Marjut ja Isto Janhusta jotka ovat syöneet LCHF-ruokavalion mukaisesti jo vuosia. Siinä samalla ovat heidän mukaansa pyöreät posket ja väsyneet ilmeet kadonneet. Se mikä on positiivista on, että artikkelissa mainitaan heti:

LCHF-dieetti tuli … Marjut ja Isto Janhusen elämään – ja jäi pysyväksi osaksi arkea.

Tämä alleviivaa juuri sen mikä minusta on ensiarvoisen tärkeää: terveellisen ruokavalion tulisi olla osa arkea, ei mikään ihmedieetti jolla äkkiä pudotetaan painoa jotta ehdittäisiin sitten hetkeä myöhemmin lihoa takaisin ja vähän päälle. LCHF-ruokavalio on terveyttä edistävä ja siksi sitä tulisikin seurata lopun ikää eikä vain hetkellisesti.

Haastattelun Marjut oli laihtunut LCHF-ruokavalion aloitettuaan 3 kk:ssa 10 kg, Isto puolestaan oli pudottanut samassa ajassa 20 kg. Melkoisia menestystarinoita! Marjutin terveellisen elämänmuutoksen välietappeja:

  1. Karkkilakko. Kaikki oli alkanut karkkilakosta joka olikin kuukauden sijaan jatkunut vaan.
  2. Antti Heikkilä ja tiedon keruu. Marjut oli kuullut ystävältään LCHF-ruokavaliosta ja sen tuomista hyödyistä. Hän tutustui Antti Heikkilän kirjoihin ja haki verkosta tietoa ruokavaliosta.
  3. 2 viikkoa. Marjut päätti kokeilla ruokavaliota 2 viikon ajan.
Iston matka puolestaan meni artikkelin mukaan kutakuinkin näin:
  1. Lääkäriin tai ruokavallankumous. Uudesta ruokavaliosta ja sen tuomista hyvistä muutoksista innostunut vaimo antaa kaksi vaihtoehtoa: lääkäriin tai ruokavalion muutos.
  2. Valinta. Isto oli päättänyt kokeilla ruokavaliota, mikä onkin järkevä vaihtoehto. Ajattele, että näin yksinkertaisella muutoksella voi saada tarvittavat terveyshyödyt lukuisien lääkärikäyntien ja pilleripurkkien sijaan!

Molemmat ovat ruokavaliouudistuksen myötä päässeet eroon väsymyksestä, päänsäryistä sekä Iston tapauksessa myös korkeasta verenpaineesta. Ruokavaliomuutoksessa ei siis ole kysymys pelkästään laihduttamisesta vaan yleisen terveyden kohentamisesta.

Vaikka käytämme juustoa, kermaa ja voita, LCHF-dieetti ei ole rasvalla mässäämistä.

Usein saa mediassa lukea, miten karppaus, Atkins, LCHF jne. ovat hirveitä, pelottavia ruokavalioita joissa eletään pelkällä lihalla ja rasvalla. Itse korostan kaikille aina, että kerään omalle lautaselleni aina vähintään puolet kasviksia, sitten lihaa tai muuta proteiinia sekä rasvaa joka auttaa kehoa saamaan tarvitsemansa energian sekä pitämään minut kylläisenä. Puhumattakaan nyt siitä, että rasva ruuassa saa sen maistumaan herkulliselta ja täyteläiseltä!

Artikkelissa rinnastetaan virheellisesti LCHF = VHH ruokavalio. Vaikka näillä ruokavalioilla on paljon yhteistä, en silti laittaisi niitä yhtäsuuruusmerkin molemmin puolin. Toinen silmään sattunut rinnastus on LCHQ = LCHF:n uudistettu versio. Mhh… No niin. Tässä tiivistettynä mitä mieltä minä olen asiasta: LCHF (Low Carb, High Fat eli vähän hiilareita, paljon rasvaa) on ruokavalion ”perusmuoto” joka on tunnettu ja jota on tutkittu pitkin maailmaa jo vuosia. LCHQ (Low Carb, High Quality) on ruotsalaisen Fredrik Paulúnin lanseeraama (minusta kaupallinen) termi jolla hän ikäänkuin hyväksyi LCHF-ruokavalion joutumatta myöntämään olevansa sen kannattaja. Oli siis helpompaa keksiä oma uusi termi.

Paulún on pitkään puhunut ruotsalaisessa mediassa LCHF-ruokavaliota vastaan, mutta on vasta hiljattain alkanut myöntää itselleenkin ruokavalion hyödyt. On kuitenkin vaikeaa myöntää olevansa väärässä julkisesti, joten hän tosiaan otti ja lanseerasi termin LCHQ ikäänkuin uutena, parannettuna versiona. Näitä kahta ruokavaliota ei kuitenkaan kannata sekoittaa keskenään. Paulún on aiemmin ollut GI-ruokavalion vahva puolestapuhuja.

No, voin kirjoittaa näiden ruokavalioiden eroista kattavammin hieman myöhemmin. Palataan nyt vielä siihen Iltalehden artikkeliin. Artikkeliin oli haastateltu sisätautiendokrinologi Leo Niskasta, joka kuulemma myöntää, että joillakin hiilihydraattien määrän vähentäminen helpottaa painonhallintaa, mutta että hyvän alun jälkeen painonpudotus laantuu muiden ruokavalioiden tasolle. Öh.. Niin. Tässä ei ole kysymys nälkäkuurista jolla jatkuvasti syödään liian vähän ja keho lopulta kuihtuu vaan ruokavaliosta jonka avulla keho pääsee sille terveellisiin mittoihin ja sen jälkeen alkaa ylläpitämään terveellistä painoa.

Se missä Niskanen on varmasti ihan oikeassa on, että ruokavalion keskeyttävien määrä on suuri. Moni voi kokea ruokavalion ylläpitämisen vaikeana kun ”ympäristö syö niin erilailla”. Mutta eihän tämä niin vaikeata ole. Jos yrittää pärjätä eineksillä, niin ihan varmasti tulee ongelmia, mutta itse en koe vaikeaksi keitää riisin sijasta parsakaalia tai työpaikkaruokalassa valita salaattia perunan sijasta. Kyse on simppeleistä valinnoista joihin tulee nopeasti rutiini ja parsakaalin valinta tuntuu pian yhtä luonnolliselta kuin perunan syöminen aiemmin.

Niskanen oli haastattelussa listannut LCHF-ruokavalion hyviä ja huonoja puolia. Hyviä puolia olivat hänen mukaansa:

  • Kun rasvan lisäksi syödään proteiineja, nälkä pysyy paremmin loitolla kuin hiilihydraatteja syömällä.
  • Vatsavaivat laihduttamisen alussa vähäisiä.
  • Alussa painon putoaminen on tehokkaampaa kuin muissa ruokavalioissa
  • Insuliinipiikit ja verensokerin vaihtelut vähenevät, kun sokeri ja valkojauhotuotteet jäävät pois.

Huonoiksi puoliksi Niskanen listaa:

  • Painon putoaminen tasaantuu muiden ruokavalioiden tasolle, kun laihdutus etenee.
  • Kun täysjyvän, hedelmien ja marjojen käyttö jää vähäiseksi, voi tulla puutostiloja. (jokainen varmasti ymmärtää, että monipuolinen ruokavalio on tärkeä, söi sitten minkä dieetin mukaan tahansa. Moni LCHF-ruokavaliota noudattava on postannut verikokeensa tulokset kaikkien nähtäväksi. Ihmiset voivat ruokavaliolla hyvin ja myös verikokeiden tulokset vahvistavat tämän.)
  • Ummetus, jos kuidun saanti jää vähäiseksi. (tässä piilee totuuden jyvänen. Itse syön paljon mm. siemeniä ja kasviksia jotta kuidunsaanti olisi riittävä).
  • Tyydyttyneet rasvat voivat kohottaa sydänsairauksien riskiä. (Tämä on niin laaja aihe, että kirjoitan aiheesta erikseen)
  • Liikuntaa ei jaksa harrastaa runsaasti, jos hiilihydraattien määrän pudottaa kovin alas. (Väärin. Menestyneet ammattitason urheilijatkin syövät LCHF-ruokavalion mukaan ongelmitta!)
  • Ruokavalion pitäminen pysyvästi on vaikeaa. (Tämä riippuu ihmisestä. LCHF ruokavaliona ei ole vaikea. Perus laihduttaja varmasti usein kompastuu nälän tunteeseen joka johtaa hetken mielijohteesta herkutteluun tai muuhun vastaavaan ”väärään syömiseen”. LCHF-ruokavaliota noudattava syö hyvää, monipuolista ruokaa joka auttaa pitämään verensokerin tasaisena ja ylimääräisen syöpöttelyn hallinnassa.
Avainsanat: , , , , , , , , ,

The Skinny on Obesity, Sickeningly Sweet (Episode 2)

University of California on julkaissut loistavan videosarjan nimeltä “The skinny on obesity”. Tässä sarjassa Robert Lustig käy läpi ylipainoon liittyviä tekijöitä todella selkokielisesti ja juttua on täydennetty vielä visuaalisin tehostein. Voit katsoa videon YouTubessa:

Oma tiivistelmäni ensimmäisestä jaksosta löytyy postauksesta: The Skinny on Obesity, An epidemic for Every Body (Episode 1)

Syömissämme teollisissa ruoissa ja juomissa on kaikissa sokeria, mutta vähän eri nimillä. Tavallinen kuluttaja tuskin edes ymmärtääkään saavansa syömästään ruoasta niin paljon sokeria. High fructose corn syrup (HFCS), sokerialkoholit (päättyvät yleensä ”ol” kuten xylitol, maltitol…) siirapit jne. ovat kaikki kuitenkin pohjimmiltaan sokeria.

Lustig on työryhmänsä kanssa verrannut suurta kansainvälistä tietokantaa sekä diabetesliiton tietokantaa ja todennut, että syömiemme kaloreiden kokonaismäärän kasvu voi toki selittää osan nykypäivän ylipaino-ongelmista. Toisaalta tutkimuksen mukaan se voi selittää vain 8 % ongelmista. Päivittäisten syötyjen kalorien globaali keskiarvo oli vuonna 1985 2655 kcal, kun se taas vuonna 2010 oli 2866 kcal. Diabeetikkojen osuus oli vastaavasti vuonna 1985 vain 0,62 %, edelleen globaalisti. Vuonna 2010 osuus oli kuitenkin jo 5,13 %. Diabeetikkojen osuus väestöstä on siis kasvanut 727 %, mikä on aivan järjetöntä!

Kun siis katsotaan syötyjen kalorien määriä, saamamme energian määrä on kasvanut melko vähän ja on tuskin syynä sinänsä ylipaino-ongelmien kasvuun. Lustig oli työryhmineen sukeltanut pintaa syvemmälle ja katsonut mistä nuo kalorit oikein koostuivat ennen ja nyt. Ainoa ravintoaine joka korreloi diabeteksen kasvun kanssa on sokeri. Sen käyttö on maailmanlaajuisesti kasvanut vuoden 1985 98 milj. tonnista 160 milj. tonniin vuonna 2010. Diabeetikkojen määrä on samalla ajanjaksolla kasvanut 30 miljoonasta 346 miljoonaan. Karua kieltä puhuu tämä statistiikka.

Mielenkiintoinen asia jota en ole ennen kuullut mainittavan on, että sokeri Lustigin mukaan on sekä rasva että hiilihydraatti samaan aikaan ja tämä on hänen mukaansa se, mikä aiheuttaa ongelmia. Rasvaisissa hedelmissä kuten kookoksessa, avocadossa, oliivissa jne. ei ole hiilihydraatteja. Maapallolla ei ole yhtään rasvaista hedelmää missä olisi rasvan lisäksi samalla hiilihydraatteja, mutta sokerissapa on.

Sokeri koostuu kahdesta molekyylistä: glukoosista ja fruktoosista. Glukoosi ei ole erityisen makea tai kovin kiinnostava. Fruktoosi puolestaan on hyvin makea ja erittäin kiinnostava – sen perässä olemme me kaikki pienet ja isot sokerihiiret. Glukoosi on niin sanotusti elämän eliksiiri. Kaikki elimistömme elimet voivat hyödyntää sitä aineenvaihdunnassa. Glukoosia hyödyntävät myös muut organismit maapallolla. Jos ihmiset eivät saa glukoosia ravinnosta, elimistö tuottaa sitä itse, sillä meidän kroppamme kulkee glukoosilla. 80 % syömästämme glukoosista hyödynnetään aineenvaihdunnassa eli puolilla elimistöämme, vain 20 % siitä päätyy maksaan. Fruktoosi puolestaan on kokonaisuudessaan kuljetettava maksan kautta sillä ainoastaan maksassa se voidaan käsitellä. Fruktoosi siis kuormittaa maksaa.

Fruktoosi on krooninen, annosriippuvainen maksamyrkky. Aivan kuten alkoholi. Alkoholi muuttuu aineenvaihdunnassa rasvaksi. Samoin fruktoosi. Nämä johtavat lisääntyneeseen rasvaan maksassa, niin suuressa määrin ettei maksa voi toimittaa kaikkea rasvaa pois. Fruktoosin kuormittaessa maksaa, elimistö muuttuu insuliiniresistentimmäksi ja haima alkaa erittää entistä enemmän insuliinia jotta se vaikuttaisi. Lisääntynyt insuliinin määrä elimistössä kasvattaa rasvan varastoimista ja tämä puolestaan johtaa lihomiseen. Ylimääräinen insuliini myös kasvattaa verenpainetta, sydäntautien todennäköisyyttä, solujen jakautimista (johtaa syöpään), edesauttaa muutoksia aivoissa jotka johtavat dementiaan. Kun haima lopulta väsyy insuliinin ylituotantoon, seurauksena on diabetes.

Alkoholin liikakäytöllä ja fruktoosin liikakäytöllä on samankaltaiset seuraukset:

Krooninen altistuminen etanolille: Krooninen altistuminen fruktoosille:
 Verenpainetauti  Verenpainetauti
 Kardiomyopatia  Sydäninfarkti
 Dyslipidemia  Dyslipidemia
 Haimatulehdus  Haimatulehdus
 Ylipaino  Ylipaino
 Maksan vajaatoiminta  Maksan vajaatoiminta
 Sikiön alkoholioireyhtymä  Sikiön insuliiniresistenssi
 Riippuvuus  Tottumus, myös riippuvuus

Jos ihminen on kuluttanut energiavarastonsa täysin loppuun, alkoholia ja / tai fruktoosia voidaan käyttää energiavarstojen uudelleen täyttämiseen (joskaan en menisi vannomaan, että pari paukkua maratonin jälkeen on hyvä idea). Mutta jos ihmisen energiavarastot ovat kunnossa, maksa muuttaa sekä alkoholin että fruktoosin maksarasvaksi ja niistä tulee myrkkyjä.

Myös tässä videossa muistutetaan, että Light-tuotteiden /rasvattomien tuotteiden pitäisi heti herättää epäluulot kuluttajissa. Aina jos ruuasta on poistettu rasva, on sen tilalle täytynyt lisätä sokeria jossakin muodossa makua tuomaan, sillä rasvan mukana katoaa niin maku kuin suutuntuma. Näin ollen rasvattomiin tuotteisiin on usein täytynyt lisätä myös muita lisäaineita suutuntuman ja konsistenssin parantamiseksi.

Videolla mainitaan termi ”toxic environment” – myrkyllinen ympäristö. Ruokaa on nykyään tarjolla ympäri vuorokauden ja kaikkialla, myös paikoissa joilla ei ole mitään tekemistä ruokailun kanssa sinänsä. Mieti vaikka Suomessa: Postin tiskiltä saat niin postimerkit kuin levyn suklaata. Mahtavaa! Ludvig kuitenkin korostaa videolla, että mistä hän työryhmineen puhuu toksisen ympäristön yhteydessä ovat todellisia myrkkyjä. Aineita jotka todella tuhoavat meidän terveyttämme ja kehoamme, eivät siis vain harmillisia muutoksia ympäristössämme.

Keskeinen tekijä tässä on sokeri.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , ,

Kookosöljy ja alzheimerin tauti

© Photos.com

Kookosöljystä on tänä päivänä kirjoitettu paljon. Vielä pari vuotta sitten kookosöljy tuntui Suomessakin olevan vielä pelottava ja epäterveellinen tai pelottavan epäterveellinen rasva. Nykyään tietoa on enemmän ja monet ovat alkaneet ymmärtämään sekä huomaamaan kookosöljyn terveyshyödyt. Kookosöljy on monipuolinen rasva jota voidaan hyödyntää niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

Kuva 1 – Päivää ennen kookosöljykokeen aloittamista

Yksi mielenkiintoisimpia uutisia kookosöljyn terveyttä edistävistä vaikutuksista on sen vaikutus alzheimerin tautia sairastaviin. Asiaa on tutkinut mm. amerikkalainen tohtori Mary Newport jonka mies sairastui alzheimerin tautiin. Tri Newport alkoi tutkimaan erilaisia keinoja joilla auttaa miestään ja mielenkiintoista kyllä, löysi suuren avun kookosöljystä pillereiden sijaan.

Newportin miehen sairaus todettiin testissä missä piti piirtää kellotaulu. Mies oli piirtänyt ympyröitä ja numeroita ihan randomilla ja lopputulos ei pahemmin kelloa muistuttanut (Kuva 1). Newport kertoo eräässä haastattelussa että alzheimerin tauti vaikuttaisi olevan eräs diabeteksen tyyppi aivoissa ja se on prosessi joka alkaa jo 10-20 vuotta ennen kuin ensimmäisiä oireita aletaan havaita. Se on tautina hyvin samanlainen kuin 1- tai 2-tyypin diabetes, tohtori summaa. Ongelmat ovat siis insuliiniperäisiä.

Kuva 2 – Kaksi viikkoa kookosöljykuurin aloittamisesta

Alzheimerin taudissa insuliiniongelmat estävät aivosoluja käyttämästä glukoosia joka on niiden pääsääntöinen energianlähde. Joka kerta kun ajattelemme, aivomme polttavat glukoosia. Ilman energianlähdettä aivosolut lopulta kuolevat. Alzheimerin taudille ominaisia piirteitä ovat siis aivojen progressiiviset glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt ja niistä seuraavat, samaa tahtia etenevät kognitiiviset ongelmat.

Joku voi tässä kohtaa ajatella, että eikö aivoille kannattaisi sitten tarjota aiempaa enemmän glukoosia, enemmän polttoainetta jos sitä voidaan kerta hyödyntää heikommin. Ja samalla lisää insuliinia jotta glukoosi imeytyisi paremmin soluihin. … Kuten insuliinista enemmän lukeneet jo arvaavatkin, tämä ei oikeasti ole mikään hyvä ratkaisu.

Kuva 3 – 37 päivää kookosöljykuurin aloittamisesta

Vaikka insuliinilla voitaisiinkin parantaa glukoosin käyttöä aivoissa (mitä sillä ei voida) niin ongelmia syntyy muissa kudoksissa.

Aivoille on kuitenkin olemassa myös vaihtoehtoinen energianlähde: ketoaineet, joita solut voivat helposti hyödyntää. Ketoaineet syntyvät aineenvaihdunnassa maksassa kun syöt keskipitkäketjuisia triglyseridejä joita löytyy mm. kookosöljystä. (Pitkäketjuiset rasvahapot varastoituvat kehoon helpommin kuin keskipitkäketjuiset jotka puolestaan helpommin muutetaan maksassa ketoneiksi.) Rasvaa voidaan siis käyttää suoraan energianlähteenä kunhan se ensin muunnetaan ketoaineiksi. Ketoaineiden määrän kasvaessa veressä, keho ”joutuu” ketoosiin. Ketoosia ei toisaalta synny jos syömme riittävästi hiilihydraatteja. Nyt on tärkeää tehdä ero ketoosin ja ketoasidoosin välillä, joista jälkimmäinen eli ketoasidoosi on vaarallinen tila ja voi esiintyä erityisesti diabeetikoiden riesana. Ketoosi puolestaan voi auttaa painonpudotuksessa ja -hallinnassa ja se yhdistetäänkin usein mm. Atkinsin ruokavalioon.

Newport teki sitten kokeen miehellään. Hän lisäsi miehensä ruokavalioon kookosöljyä (tarkemmin ottaen MCT-öljyä joka on kookosöljystä valmistettu triglyseridisekoitus. Sekoitus on valmistettu keskipitkäketjuisista rasvahapoista, pääasiassa kapryyli- ja kapriinihapoista). Parin viikon jälkeen mies teki alzheimertestin uudelleen ja osoitti huomattavaa kehitystä (Kuva 2). Kolme viikkoa myöhemmin mies teki testin jälleen ja osoitti jälleen kehitystä (Kuva 3). Parannusta oli tapahtunut älyllisen tason lisäksi myös tunne- sekä fyysisellä tasolla. Mies ei ollut kyennyt juoksemaan aiemmin, nyt juokseminen onnistui taas. Puoleentoista vuoteen mies ei ollut kyennyt lukemaan mutta 2-3 kuukauden jälkeen lukeminenkin sujui taas. Aiemmin mies oli ollut hiljainen ja veltto aamuisin, mutta nyt hän oli aamuisin energinen ja puhelias.

Kookosöljyn suhteen kannattaa kuitenkin olla tarkkana. On tärkeää käyttää (alzheimerin tauti tai ei) hyvälaatuista, hydraamatonta (non-hydrogenated) öljyä. Hydratuissa (hydrogenated) öljyissä esiintyy vaarallisia transrasvoja jotka eivät todellakaan ole terveydelle hyväksi.

Monet pelkäävät edelleen kookosöljyä, koska teollisuus ja media eri terveydenhuollon ammattilaisten säestyksellä on vuosia toitottanut sen ja muiden rasvojen vaaroista. Kookosöljyn on uhottu aiheuttavan korkeaa kolesterolia muiden ongelmien ohessa. Kookosöljy on kuitekin vastuussa ainoastaan hyvän kolesterolin, HDL:n nostamisesta.

Kookosöljy on kuitenkin vastoin vanhoja käsityksiämme hyväksi terveydelle. Se siis parantaa kokonaiskolesterolin tasapainoa, auttaa alzheimerin taudista kärsiviä (ja terveitä!). Tutkijoiden mukaan se mekanismi, millä kookosöljy auttaa alzheimerin taudista kärsiviä potilaita, voi myös auttaa potilaita jotka kärsivät parkinsonin taudista, ALS:stä, epilepsiasta, dementiasta, skitsofreniasta ja autismista.

Kookosöljy tappaa bakteereja mikä tekee siitä luonnollisen antibiootin ilman negatiivisia sivuvaikutuksia. Tutkijoiden mukaan siitä voisin näiden ominaisuuksien vuoksi olla apua myös taistelussa viruksia kuten HIV ja herpes vastaan. Tämä toimii siis niin, että koska kookosöljy auttaa pitämään (haitallisten) bakteerien määrän alhaisena kehossa, niin viruksen hyökätessä kehon immuunijärjestelmä voi keskittyä viruksen käsittelyyn eikä parin tusinan muun bakteerin kukistamiseen.

Lähteet:

MCT-öljystä

MCT-öljy ruoanvalmistuksessa

cbn.com

The Gazette

http://www.coconutketones.com/

Dr. Newportin case study

Kirja: Coconut Oil for health and beauty (Holzapfel & Holzapfel, 2004)

Avainsanat: , , , , , , , , ,

The skinny on obesity, An epidemic for every body (episode 1)

University of California on julkaissut loistavan videosarjan nimeltä ”The skinny on obesity”. Tässä sarjassa Robert Lustig käy läpi ylipainoon liittyviä tekijöitä todella selkokielisesti ja juttua on täydennetty vielä visuaalisin tehostein. Voit katsoa videon YouTubessa:

Tässä minun tiivistelmäni ensimmäisestä episodista ”An epidemic for every body”.

Ylipainoisia ihmisiä on ollut jo ennen meidän aikaammekin. Ylipainoisuus on meille ihan luonnollinen tila. Kyky varastoida energiaa on ollut ihmisen evoluution kannalta tärkeä ominaisuus silloin kun ruokaa ei ole ollut aina tarjolla.

Mutta miten me olemme 30 vuodessa päätyneet pääsääntöisesti normaalipainoisesta väestöstä nykytilaan jossa ylipainoisuus hallitsee, on toinen kysymys. Ylipainoisten ja sairaalloisen ylipainoisten ihmisten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Lustig vertaa ylipainoepidemiaa tauteihin kuten ruttoon. Miten jo 6 kk ikäinen vauva voi olla ylipainoinen? Jotain on pahasti pielessä.

”Kalori on kalori” on Lustigin mielestä yksi pahimpia vääriä käsityksiä nykyisessä ymmärtämyksessämme ylipainosta ja sen taustatekijöistä. Lähes jokainen lääkäri ja ruokaterapeutti opettaa asiakkailleen, että heidän on kulutettava yhtä monta kaloria kuin syövät, jotta pysyisivät nykyisessä painossaan ja kulutettava enemmän kaloreita kuin syövät, jotta laihtuisivat. Tämä teoria on meille jokaiselle varmasti tuttu. Olemme varmasti jokainen törmänneet tilanteeseen jossa olemme pohtineet miten pudottaa painoamme ja olemme saaneet neuvon ”syö vähemmän, liiku enemmän”.

Nykyinen kiireinen elämäntyyli on antanut teollisen ruoan vallata lautasemme. Ruokaa on myös tarjolla huikeasti enemmän kuin ennen. Annoskoot ovat muuttuneet, emme nuku kunnolla, uusia tuotteita pusketaan markkinoille koko ajan. On syntynyt teollinen globaali ruokavalio joka levittää ylipainoepidemiaa maailmanlaajuisesti. Tässä joitain tekijöitä ylipainoepidemian taustalla. Syömme teollisen ruuan mukana hirvittävän määrän ”näkymättömiä” aineita. Jos olet tottunut syynäämään ruokapakkausten sisällysluetteloita, olet varmasti huomannut turhauttavan useasti sokerin olevan yksi yleisimmistä ruoka-aineista teollisessa ruoassa, E-ainesosien lisäksi.

1960- ja 70-luvuilla jenkeissä ohjeisettiin vähentämään rasvan osuutta ruokavaliossa 40 %:sta 30 %:iin terveydellisistä syistä. Tämä vähennys ilmeisesti onnistuttiin saavuttamaan, mutta samaan aikaan sokerin kulutus on kasvanut räjähdysmäisesti. Samaan aikaan ylipainoisten määrä on kasvanut voimakkaasti.

Ylipainoon liittyvät sairaudet ovat:

  • verenpainetauti
  • 2-tyypin diabetes
  • lipidiongelmat (veren rasvat eli kolesteroli)
  • sydänsairaudet
  • ei alkoholin aiheuttama rasvamaksasyndrooma
  • munasarjojen monirakkulatauti
  • syöpä
  • dementia

Näistä neljä ensimmäistä tunnetaan myös metabolisena oireyhtymänä.

Ihmiset ajattelevat että nämä taudit johtuvat ylipainosta. Tämä ei aivan pidä paikkaansa. Ylipaino usein seuraa näiden tautien mukana ja voi toimia niiden indikaattorina. Nämä taudit aiheuttavat 60 % amerikkalaisten kuolemista (siis niistä jotka johtuvat jostakin taudista, eikä luonnoliset kuolemat), puhutaan siis enemmistöstä.

Näiden 8 taudin hoitokulujen osuus on 75 % kaikista teryveydenhuollon kuluista, globaalisti.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , ,

Maito

maitoa

Mitä maitoa sinä juot? Rasvatonta? Ykkösmaitoa? Kevytmaitoa? Täysmaitoa? Hylaa? Raakamaitoa? Itse join vuosia ”sinistä” eli kevytmaitoa. LCHF-ruokavaliosta kiinnostuessani vaihdoin sinisen maidon punaiseen eli täysmaitoon. Vaihto ei mennyt ihan tuosta vaan. Kevytmaidonkin makuun tottuu ja se tuntui ”oikealta” maulta kun taas punainen maito tuntui hyvin kermaiselta. Pian tuohon makuun kuitenkin tottui ja tänä päivänä en voisi kuvitellakaan juovani rasvatonta, saati sitten kevytmaitoa tai ykkösmaitoa. Punaisenkin maidon vaihdan mieluummin raakamaitoon joka on maitoa terveellisimmässä muodossaan.

Mitä eroa on teollisella ja aidolla maidolla?

Aito maito Teollinen maito
  • Maidossa ei ole (ts. lehmille ei ole syötetty) synteettisiä kasvuhormoneja.
  • Aitoa maitoa lypsetään lehmistä joita on ruokittu tuoreella ruoholla sekä heinällä.
  • Aito maito sisältää teollista vastinettaan enemmän Omega-6 rasvoja, A-vitamiinia, betakaroteenia, foolihappoa ja muita antioksidantteja. Ruohoa syöneistä lehmistä lypsetystä maidosta tehty voi ja kerma ovat harvinaisia CLA-rasvan lähteitä, joka on varsin hyödyllinen rasva (pitoisuus voi olla jopa 500 % suurempi kuin teollisten lehmien maidosta tehdyissä valmisteissa).
  • Elämän mittaisellakaan maidon kulutuksella ei saada metabolista syndroomaa tai verisuonia tukkoon, mutta edellytyksenä on, että puhumme Aidosta Maidosta joka lypsetään terveistä lehmistä. Lehmät puolestaan pysyvät paremmin terveenä kun niille syötetään niille luontaista ruokaa.
  • Maidossa oleva rasva auttaa kehoa hyödyntämään siinä olevaa proteiinia, myös luut tarvitsevat tyydyttyneitä rasvoja erityisesti kalsiumin sitomiseen.
  • Aito maito on raakaa eikä sitä ole homogenoitu tai pastöroitu.
  • Raakamaidossa on laktaasientsyymiä joka auttaa maidon käsittelyä elimistössämme. Pastörointi kuitenkin hajottaa laktaasia joten laktoosille herkillä ihmisillä pastöroitu maito aiheuttaakin helposti huonovointisuutta ja ripulia. Aidossa maidossa, jota ei ole pastöroitu, laktaasientsyymiä ei ole hajotettu.
  • Perinteinen maitotila ja lehmienkasvatus eivät ole pahasta ympäristölle, päin vastoin, ne ovat hyväksi niin ympäristölle kuin lehmille itselleenkin.
  • Raakamaito säilyy n. viikon.
  • Raakamaitoa ei homogenisoida joten jos jätät pullon yöksi jääkaappiin, sen pintaan nousee kerma. Mitä paksumpi ja keltaisempi tämä kermakerros on, sitä parempilaatuista maito on.
  • Tutkimukset ovat osoittaneet, että maitoa, jogurttia ja juustoa paljon syövät laihtuvat erityisesti vyötärön seudulta ja saavat paremman lihaksiston. Matala kalsiumtaso nostaa calcitriol-hormonin tasoa joka saa kehon hamstraamaan kalsiumia ja lähettää sen rasvasoluihin ja käskee sitten rasvasoluja säilömään. Maitotuotteista saatu kalsium on huomattavasti tehokkaampaa kuin jalostetusta ruoasta tai ravintolisistä saatava kalsium. Kun kalsiumia saadaan riittävästi, elimistö ei siis tarvitse rasvaa niin paljon kalsiumin hamstraukseen.
  • Raakamaito on tärkeää juustonvalmistuksessa. Siinä olevat hyödylliset bakteerit sekä entsyymit edesauttavat fermentointia.
  • EU:n mukaan raakamaidolla tarkoitetaan kotieläinten maitoa, jota ei ole kuumennettu yli 40 °C:n lämpötilaan eikä käsitelty vastaavalla tavalla. Raakamaidosta ei ole poistettu mitään eikä siihen ole lisätty mitään, sen saa ainoastaan jäähdyttää.
  • Teollisuudessa lehmille syötetään usein rBGH tai rBST -hormonia, joka tehostaa maidon tuotantoa.
  • Lehmät lypsetään 3 kertaa päivässä.
  • Kasvuhormonin stimuloima maidon ylituotanto kasvattaa utaretulehduksen riskiä ja lyhentää lehmän ikää dramaattisesti n. 10 vuodesta n. 5 vuoteen.
  • rBGH-hormonilla ”hoidettujen” lehmien maito sisältää korkeampia IGF-1 -hormonitasoja. IGF-1 puolestaan on luontainen, insuliinin kaltainen kasvuhormoni joka on identtinen ihmisillä ja lehmillä. IGF-1 on yhdistetty mm. syöpiin, mukaanlukien rintasyöpä.
  • Teolliset lehmät kasvavat navetassa ja syövät pääasiassa maissia, soijaa ja viljaa. Yleensä myös kasvuhormoneja kuten yllä on jo mainittu.
  • Teollinen maito pastöroidaan ja homogenoidaan.
  • Pastörointi toki tuhoaa patogeeneja kuten salmonella, E.coli ja campylobakteeri, mutta samalla tuhoutuu myös vitamiineja (A, B6 ja C), hyödyllisiä entsyymejä, hyödyllisiä bakteereja, foolihappo, tekstuuri sekä maku. Listeria sen sijaan voi selvitä kevyestä pastöroinnista.
  • Teollinen maitotila ja lehmienkasvatus ovat huonoja niin lehmien kuin ympäristönkin kannalta.
  • Pastöroitu maito säilyy 2-3 viikkoa. Ultrapastöroitu maito säilyy n. 8 viikkoa ja UHT-maito voi säilyä 10 kuukautta huoneenlämmössä.
  • Teollinen maito pastöroidaan. Tämän prosessin seurauksena maidon pohjalle muodostuu sakkaa kuolleista valkosoluista ja baktereista. Homogenisointi auttaa levittämään tämän sakan tasaisesti maidon sekaan ja tästä kamalasta visuaalisesta haitasta päästään eroon. Homogenisointi on siis täysin turhaa.
  • Pastörointi deaktivoi entsyymit joita tarvitaan maidon ravinteita: lipaasi (rasvan hyödyntämiseen), laktaasi (laktoosin käsittelyyn) ja fosfataasi (kalsiumin hyödyntämiseen). Samalla pastörointi luo hapettunutta kolesterolia, muuttaa proteiineja ja vahingoittaa Omega-3 rasvoja.
  • Juustonvalmistuksessa pastöroidusta maidosta on kadonnut hyödyllisiä bakteereita sekä entsyymejä jotka oavt tärkeitä fermentoinnissa. Pastöroitu maito rajoittaa juoksetteen toimintaa ja hidastaa juuston kypsymistä.
  • Teollisesta maidosta on siis poistettu maitorasva osittain tai kokonaan, eli maidon rasvapitoisuus on ”vakioitu”. Lisäksi maidon D-vitamiinipitoisuus on palautettu vastaamaan keskimääräistä raakamaidon D-vitamiinitasoa sillä kaikessa tässä käsittelyssä D-vitamiini on onnistuttu poistamaan/tappamaan maidosta.
  • Pastöroinnissa maito kuumennetaan vähintään +72 °C lämpötilaan 15 sekunnin ajaksi.

Patogeenit ja epidemiat

Sekä raakamaidosta, että teollisesta maidosta voi löytyä patogeenejä. Maito voi saastua missä vaiheessa tahansa pastöroinnin jälkeenkin. Joillain maatiloilla saatetaan luottaa siihen, että pastörointi tappaa patogeenit ja voidaan toimia vähän turhankin löysästi hygienian kanssa. Suurin osa maitotuotteisiin liittyvistä ruokamyrkytyksistä on voitu jäljittää pastöroituun maitoon ja siitä valmistettuun juustoon. Tyypillisesti saastuminen johtuu epähygieenisistä työtiloista, sairaista työntekijöistä ja/tai huonosta juustonvalmistustekniikasta kuten liian vähäisestä suolan määrästä tai happoisuudesta.

Suomessa on vuosina 1997 – 2010 raportoitu yhteensä 7 pääosin pientä elintarvikevälitteistä epidemiaa, joissa välittäjäksi on epäilty pastöroimatonta maitoa, tai siitä tehtyä tuotetta. Kampylobakteeriepidemioita on ollut kaksi (1999 ja 2007), joissa kummassakin tapauksessa on ollut muutama sairastunut käytettyään pastöroimatonta maitoa. Vuonna 1999 Salmonella typhimurium aiheutti kaksi epidemiaa, joissa eri tilaisuuksiin oli tehty kotijuustoa saman tilan tinkimaidosta. Toisessa epidemiassa todettiin sukujuhlien myötä yli 100 sairastunutta. Pastöroimaton vuohenmaito on aiheuttanut kaksi pientä epidemiaa. Staphylococcus aureus aiheutti vuonna 1999 epidemian vuohenjuuston välityksellä. Kutun tuorejuuston välityksellä tarttui Streptococcus equi spp. zooepidemicus vuonna 2003. Vuonna 2005 pastöroimattomasta maidosta valmistettu kotijuusto aiheutti ruokamyrkytysepidemian hääjuhlissa. Tässä tapauksessa oli syynä ilmeisesti pilaantuminen käsittelyvirheen vuoksi, koska juustosta osoitettiin korkea aerobisten mikrobien kokonaismäärä ja E. coli -bakteerien määrä. Suomessa on ollut joitakin yksittäisiä tapauksia, joissa pastöroimatonta maitoa on epäilty EHEC -tartunnan lähteeksi.

Raakamaidon myynti Suomessa

Voimassa olevan elintarvikelain mukaan maidontuotantotilalta voidaan myydä tinkimaitoa suoraan kuluttajalle tämän omaan käyttöön enintään 2500 litraa vuodessa. (EL 23/2006, 13 §, 2 mom., kohta 11, tullut voimaan 1.3.2006). Tämä on viranomaisten mukaan niin sanottua riskinhallintaa… Jos löydät maitotilan mistä ostaa raakamaitoa suoraan, suosittelee Evira, että raakamaitoa ostettaisiin tiloilta, joiden maidon laatu on ollut jatkuvasti ja pysyvästi ns. E-luokassa. Raakamaidon ostajan kannattaa myös pyytää nähtäväksi tilalla tuotettavan maidon lakisääteisten laatututkimusten kuukausittaiset tulokset.

Maidon bakteerit

© Maitohygienialiitto

© Maitohygienialiitto

Kaavio: Raakamaitonäytteiden bakteerimäärien geometriset keskiarvot kuukausittain 2005–2010.

Maidon bakteeripitoisuuksia mittaamalla saadaan kuva maidon käsittelyn ja -välineiden puhtaudesta ja säilytyksen asianmukaisuudesta.

Raakamaidosta on otettava bakteeritutkimuksia varten otetaan Suomessa näytteet vähintään kaksi kertaa kuussa. Bakteerien kokonaismäärän kahden kuukauden geometrinen keskiarvo ei saa ylittää 100 000 pmy/ml. Pmy:llä tarkoitetaan pesäkkeitä muodostavaa yksikköä
Vuonna 2010 keskimäärin 99,9 prosenttia suomalaisista maidontuotantotiloista tuotti bakteerimäärän suhteen lainsäädännön vaatimukset täyttävää maitoa.  Alhaisessa säilytyslämpötilassa bakteerien kasvu pysähtyy. Suomessa maidon lämpötila tuotantotilalta noudettaessa oli vuoden 2002 kesäkuussa tehdyssä tutkimuksessa keskimäärin 3,2 °C eli hyvin alhainen.

Raakamaidon laadun säilyvyyden kannalta tärkeimmät seikat ovat, säilytysastioiden puhtaus ja kylmäketjun säilyminen tuotantotilalta kotiin jääkaappiin asti. Kannattaa siis olla tarkkana, kuten muidenkin elintarvikkeiden kanssa, etteivät kylmätuotteet loju lämpimässä liian pitkään. Itse käytän esim. kesäisin kylmälaukkua kun roudaan jääkaapissa säilytettäviä tuotteita kaupasta kotiin niin ei ainakaan mene ruoka pilalle.

Mitä maitoa ostaa?

Mitä maitoa tässä nyt sitten kannattaisi ostaa? Perinteinen (aito) maito on parasta, luomumaito toiseksi parasta. Molemmat ovat parempia kuin teollinen maito. Valitettavasti suurin osa luomumaidosta tulee lehmistä joiden ruokavalio koostuu pääasiassa viljasta eikä tuoreesta ruohosta. ”Luomumaitolehmillä” pitää olla ”pääsy” laitumelle, mutta käytännössä monilla tiloilla ulkona vietetty aika on kovin rajallista. Ruohoa syöneen karjan maito on parasta, vaikkei se edes olisi luomua.

Lähteet

Lisää aiheesta

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

Real food – what to eat and why

Gurmee.net: LCHF-snack

Gurmee.net: LCHF-snack

Luen parhaillaan Nina Planck:in kirjaa Real Food – What to eat and why. Aluksi tuntui että olin ehkä tehnyt harhaostoksen, mutta Ninapa kirjoittaakin miellyttävällä rytmillä, sekoittaen omia kokemuksiaan sekä tutkimuksia. Kirja on ylistyslaulu Aidolle Ruoalle. Nina Planck on mm. perustanut Lontooseen kaupungin ensimmäiset Farmers’ Marketit ja on muutenkin toiminut oikean ruoan puolesta puhujana.

Mitä siis on Ninan määritelmän mukaan Aito Ruoka?

Local, Seasonal and Homemade.

Aito ruoka on siis paikallista (lähiruokaa), sesonkipohjaista (syödään vuodenaikojen mukaan) sekä kotitekoista (ei teollista vaan oikeasti kotona tehtyä ruokaa, oikeista aineksista).

Tässä vielä muutama Nina Planck:in teesi aidosta ruoasta:

  • Aito liha on kasvatettu ruohoa syövästä karjasta. Karjaa ei siis ole syötetty soijapavuilla tai muulla ruoalla joka ei karjan ruokavalioon oikeasti kuulu.
  • Aito maito on sekin ruohoa syöneestä lehmästä lypsettyä maitoa. Maitoa ei ole homogenoitu ja siinä on kermakerros päällä. Puhumme siis raakamaidosta.
  • Aidot kananmunat tulevat kanoista jotka ovat syöneet ruohoa, toukkia ja ötököitä – ei vegeraristikanoista.
  • Aito silavaa ei ole hydrogenoitu (hydrattu) kuten teollinen silava on.
  • Aito oliiviöljy on kylmäpuristettua, jolloin siihen jää E-vitamiini sekä antioksidantit jäljelle.
  • Aito tofu on tehty fermentoiduista soijapavuista, jotka ovat helpommin sulavia (ruoansulatuksessa).
  • Aito leipä tehdään hiivalla (tai taikinajuureen) ja taikinan on annettu nousta. Tämä on eräs fermentoinnin muoto.
  • Aidot ryynit/suurimot ovat kivimyllyssä jauhettuja, täysjyvästä ja huuhdottu soodalla ennen keittämistä.

Ylläolevasta listasta näkee jo, että Nina ei ole esim. LCHF-ruokavaliota noudattava, tai edes GI-metodia. Kuitenkin hänen kirjassaan pn paljon yhtymäkohtia näihin ruokavalioihin. Hän painottaa, että jo puhtaasti tieteellisestä näkökulmasta ihmiset ovat kaikkiruokaisia. Emme siis ole fysiikkamme puolesta esim. pelkästään kasvis- tai lihansyöjiä vaan meidät on luotu purukalustoamme myöten kaikkiruokaisiksi. Nina on itse käynyt läpi vegaanijakson jonka aikana hän koki syövänsä äärettömän terveellisesti, mutta voi kuitenkin jatkuvasti huonosti. Vastaavista kokemuksista on kirjoittanut mm. paleo-ruokavalion puolesta puhuja Robb Wolf.

Jatkan juttua sitä mukaa kun ehdin kirjassa eteenpäin, mutta mainittakoon tässä ja nyt, että olen Ninan kanssa täysin samoilla linjoilla. Terveellinen ruokavalio koostuu aidosta ruoasta joka on valmistettu itse, eikä kuukausi(a) aiemmin jossakin teollisessa laitoksessa.

Tämän jutun kuvana on Gurmee.netin LCHF- snack ehdotus.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Liv D: Lapseni elää roskaruoalla

Liv D: Lapseni elää roskaruoalla

Liv D: Lapseni elää roskaruoalla

Huh huh.. Katsoin tänään Liv D dokumentin Lapseni elää roskaruoalla.

Perhe 1:

Isä, äiti, kolme lasta joista kolmas vasta pieni taapero. Tämä taapero, Cuba, juo 6 tölkkiä Coca Colaa päivässä ja elää pelkällä roskaruoalla vähintään 5 päivää viikossa. Kovin yllättävää, että lapsi ei saa nukutuksi.. Roskaruoan lisäksi perheellä on keittiössä herkkukaappi täynnä karkkia, keksejä ym. makeaa ja tähän kaappiin kaikilla lapsilla on tietysti vapaa pääsy! Perheen vanhemmat siis altistavat lapsensa pienestä saakka sydäntaudeille, diabetekselle ja syövälle. Tämän perheen taapero Cuba kuluttaa ohjelman mukaan 3200 kaloria päivässä – reilusti enemmän kuin tavallisen aikuisen miehen energian tarve on päivittäin.

Perhe 2:

Isä, äiti ja taapero. Taapero Michael kieltäytyy syömästä vanhempien valmistamaa ja tarjoamaa terveellistä ruokaa. Kun lapsi kieltäytyy terveellsestä ruoasta, vanhemmat poikkeavat läheisessä pikaruokapaikassa hakemassa pikaruokaa lapselle. Michael on siis keksinyt loistavan keinon saada juuri sitä ruokaa kuin haluaa ja 3000 kalorin edestä! Pojan pienenä sairastaman aivokalvontulehduksen vuoksi vanhemmat haluavat hemmotella lastaan tavallista enemmän.

Perhe 3:

3-vuotiaan Harleyn äiti ei ole koskaan valmistanut ruokaa pojalleen. Poika syö joka viikko 1 kg verran sokeria. Poika on hyperaktiivinen. Tuliko tämä yllätyksenä jollekulle? Harleyn teiniäiti on jo saanut yhden sydänkohtauksen, mutta uskoo sen johtuneen raskauden aiheuttamasta stressistä ja on täysin sokea oman ruokavalionsa aiheuttamille ongelmille. Äiti-Taylorille on suositeltu kunnon ruokavalion muutosta ja neiti itsekin myhäillen toteaa, että jos jatkaa samaa rataa, ei varmaan ole hengissä enää 10 vuoden päästä.

Yhteistä kaikille näille perheille oli minusta, että vanhemmat antoivat lasten ohjata ruokailua. Tuntuu myös aivan käsittämättömältä mitä määriä aikuiset syövät Britanniassa roskaruokaa, vielä käsittämättömämmältä, että sen enempää ajattelematta syöttävät samaa roskaa pienen pienille lapsilleen ja opettavat nämä junk food sukupolveksi suoraan kehdosta.

Dokumentti pyörii jonkin aikaa ruutu.fi:ssä, käy katsomassa.

 

Avainsanat: , ,

Lastenruoka voi aiheuttaa maksasyöpää

HBL: Barnmat kan ge levercancer

HBL: Barnmat kan ge levercancer

Näin uutisoi HBL viime vuoden puolella. Valitettavasti en ole aiemmin ehtinyt tätä uutista blogissa käsittelemään.

Semperin lastenruoasta oli löytynyt yhtä pahimmista tunnetuista syöpää aiheuttavista myrkyistä. Aine, jota ruoista oli löytynyt liian suurina pitoisuuksina oli aflatoxin ja tuotteet joista tätä ainetta löydettiin olivat Småfolk oaty stix. Surkuhupaisaa tässä oli mm. se, että purkkien kyljessä lukee suurella ”No junk” – eli ei mitään ylimääräistä ”paskaa”. Eipä.

Aflatoxin on on siis homemyrkky ja Semper olikin näppärästi ilmoittanut vetävänsä tuotteet markkinoilta koska ne saattoivat sisältää homeen jäänteitä. Mielenkiintoista miten tiedotusasiat voidaan hoitaa niin että yleisö jää kätevän tiedottomiksi todellisuudesta.

Semperin laatuvastaava oli kommentoinut asiaa, että ongelmaa ei ole koska aflatoxin-pitoisuudet olivat vain juuri ylittäneet raja-arvot. Haluaisitko sinä antaa lapsellesi ruokaa jonka myrkkypitoisuus on vain piirun verran yli sallittujen raja-arvojen?

Avainsanat: , , , ,

HYKS:in ruokavaliosuositus raskausajan diabeteksen hoidossa

Sain käsiini HYKS:in ruokavalio-ohjeistuksen raskausajan diabeteksen hallintaan. Tämä ohjeistus tuntuu omalla ymmärrykselläni ravintomaailmasta täysin järjenvastaiselta. Mielenkiintoisesti Diabetekseen ei ole yhtä tarkkaa ohjeistusta samalla Käypä Hoito -sivustolla, vaan ohjeistuksessa mainitaan yleisesti ”Diabeetikoille suositellaan samanlaista ruokavaliota kuin koko väestölle: vähän kovaa ja kohtuullisesti pehmeitä rasvoja, runsaasti kuitua ja vähän suolaa.” Toki tästä artikkelista löytyy sitten linkit tarkempiin ohjeisiin. Nämä linkit tosin tuntuvat johtavan joko puutuville sivuille tai uusille sivuille jotka toimivat lähinnä uusina linkkiluetteloina.

No, joka tapauksessa. Ajattelin käydä tämän raskausajan diabeteksen ruokavalio-ohjeistuksen käsiksi. Ohjeessa todetaan heti johdannossa, että ”Raskausaikana on tärkeää pitää äidin verensokeri normaalina sekä painonnousu sopivana.” Kirjoittajat jatkavat ”Ruokavaliossa voi olla vähemmän hiilihydraatteja, mutta hiukan enemmän rasvaa ja proteiinia kuin muille diabeetikoille suositellaan”. Artikkelissa luetellaan kevyesti, mistä kaikesta hiilihydraatteja saadaan ja jatketaan ”Raskausdiabeetikon verensokeri nousee herkästi aamulla ja aamupalan jälkeen, tämän vuoksi aamupala on normaalia pienempi”. …Aha.. Eli sen sijaan, että katsottaisiin mitä suuhun pistetään (esim. ei hiilareita) niin pienennetään ruuan määrää. Mitä kirjoittajien mukaan sitten tulisi syödä?

HYKS:in ohjeistuksen mukaan sopivia ruokia ovat:

  • Leipä: mielellään täysjyvää ja vähintään 6 reilua viipaletta päivässä. Valkoista leipää ja leivonnaisia sentään tulisi heidänkin mielestään välttää.
  • Perunaa, tummaa riisiä ja pastaa sen sijaan suositellaan.
  • Marjat ja hedelmät ovat hyviä kuidunlähteitä joten niitäkin suositellaan, vaikka dokumentissakin todetaan, että ne sisältävät paljon fruktoosia ja glukoosia. 3 annosta hedelmiä suositellaan päivän mittaan.
  • Maitovalmisteista pitäisi valita rasvattomia tuotteita (kuinkas muuten) ja ne suositellaan jaettavaksi eri aterioille jottei verensokeri liikaa heilahtelisi.
  • Kasviksista neuvotaan, että niitä pitäisi syödä vähintään se tuttu puoli kiloa päivässä.
  • Sitten ylläri: kalasta, kanasta, lihasta, munasta, juustoista ja leikkeleistä sanotaan, että niistä pitäisi valita vähärasvaisia (ei mikään yllätys) ja vähäsuolaisia laatuja. Ylläri tulee siinä, että nämä kaikki ruoat nähdään muun ruoan lisukkeina ja todetaan, että niitä pitäisi syödä vain kohtuullisia annoksia.
  • Rasvoista 40-60 % pitäisi tulla margariinista sekä kasviöljystä tai juoksevasta margariinista.  Myös kala mainitaan tässä – 2 kertaa viikossa niin, että saadaan välttämättömät rasvahapot. Kirjoittajien mukaan liika eläinrasva ja rasvaiset elintarvikkeet huonontavat rasvan laatua, nostavat painoa ja heikentävät sokeriaineenvaihduntaa. Vanha tuttu tarina siis.
  • Janojuomaksi suositellaan vettä, vähäsuolaista kivennäisvettä tai sokeroimatonta teetä. Täysmehuja ja sokerillisia virvoitusjuomia ei suositella, mutta jos virvoitusjuomia kulutetaan, tulisi juoda aspartaamilla, asesulfaamilla tai sukraloosilla makeutettuja light-juomia. Sinne vaan lisäaineet ja hermostomyrkyt sikiölle terveisiksi!
  • Sokeria, siirappia ja hunajaa saisi käyttää kohtuullisesti – pieninä määrinä. Herkutteluun sopii kirjoittajien mielestä päivittäinen, vähäsokerinen jälkiruoka kuten pulla, pullapohjainen marjapiirakka tai vaikka vähän karkkia.
  • Makeutusaineista todetaan vielä erikseen, että aspartaami ja asesulfaami ovat sopivia juomiin. Sakariinia ja syklamaattia sentään ei suositella raskausaikana. Tavallisille diabeetikoille nekin siis kai ok?
Käytännössä HYKS:in suositukset siis ovat: älä syö rasvoja ja proteiinia, ahda kurkkuusi sen sijaan hiilareita. Ainoat kohdat joissa voin suoraan olla samaa mieltä ohjeistuksen kanssa ovat: 0,5 kg kasviksia päivässä (vähintään!) sekä vesi janojuomana. Millä ihmeellä normaali ihminen ahtaa itseensä 6 siivua leipää päivässä ja saa silti päivittäisiin kaloreihinsa mahtumaan jotain oikeaakin ruokaa?
Margariini
Margariinista en voi tarpeeksi vaahdota, mutta sanottakoon tässä nyt tiivistelmän nimissä, että se sopii mielestäni lähinnä kenkälankiksi ja kierrän margariinit sekä juoksevat margariinivalmisteet ruokahyllyillä kaukaa. On mielenkiintoista miten avoimesti sokereihin tunnutaan ohjeistuksessa suhtauduttavan, verrattuna esimerkiksi kananmunaan sekä lihatuotteisiin.
Aspartaami
Vielä enemmän huolestuttaa se, että Suomessa edelleenkin suositellaan mm. aspartaamia sokerin sijaan raskaana oleville naisille. Aspartaami muuttuu elimistössämme metanoliksi, joka on myrkyllinen aine jo pieninä annoksina. Aspartaami aiheuttaa pitkän listan oireita (toistaiseksi niitä on kirjattu vähän päälle 90). Oireisiin lukeutuvat mm. kooma, aivokasvaimet ja kuolema. Suurin osa oireista on hermostollisia, sillä aspartaami tuhoaa hermostoa. Tässä vielä joitain esimerkkejä aspartaamin aiheuttamista vaivoista:

Päänsäryt, migreeni, huimaus, pahoinovinti, tunnottomuus, painonnousu, ihottumat, masennus, väsymys, ärtyneisyys, unettomuus, näköongelmat, kuulo-ongelmat, hengitysvaikeudet, ahdistuskohtaukset, muistinmenetys, sydänkohtaukset, lihaskouristukset, takykardia, sydämentykytykset,  “puuroutuva” puhe, makuaistin menetys, tinnitus, pyörrytys, nivelkivut.

Mutta raskaana olevillehan tuo on ihan ok aine, kun kerran eivät sitten syö sokeria. Yksi ”parhaita” ominaisuuksia aspartaamissa on, että se lisää makeanhimoa ja aiheuttaa riippuvuutta. Aspartaamin metanoli muuttuu jo yli 30 asteessa karsinogeeniksi, formaldehydiksi. Tämä on voimakas myrkky, joka jo pieninä määrinä voi aiheuttaa geneettisiä ja immuunijärjestelmän vaurioita. Formaldehydi puolestaan muuttuu muurahaishapoksi, joka aiheuttaa verisuonten laajentumista ja estää kudosten hapensaantia.

Etenkin kun diabeetikot pyrkivät välttämään sokeria ja muita hiilihydraatteja, voi nautitun aspartaamin määrä kohota pilviin. Ristiriitaista onkin, että myös aspartaamin tiedetään aiheuttavan diabetesta. Äidin nauttima aspartaami hedelmöityksen ja raskauden aikana voi aiheuttaa lapselle synnytysvaurioita. Myrkky siirtyy lapsen myös imetyksen välityksellä. Aspartaamin haittavaikutukset korostuvatkin juuri lapsilla, jotka eivät kykene aikuisten tahtiin poistamaan myrkyllisiä aineosia. Lapsilla tällä aspartaamin liikasaannilla on suurta merkitystä koulumenestykseen, sillä aspartaami vaikuttaa erityisesti siihen aivojen osaan jossa oppiminen tapahtuu. Aspartaamilla on myös vakavia vaikutuksia näköön sekä MS-taudin kehittymisen.

Lisää aspartaamista, sekä tarkempia lähdetietoja ylläolevaan löytyy osoitteessa gurmee.net.

Tärkkelys
Tärkkelys korostuu suosituksissa myös. Perunaa, riisiä, pastaa tulisi syödä. Mihin unohtui alussa mainittu lause ”Raskausaikana on tärkeää pitää äidin verensokeri normaalina”? Tärkkelys ei oman ymmärrykseni mukaan ole verensokerin normaalitasoa ylläpitävä aine.

Fruktoosi ja glukoosi
Hedelmiä – luonnon omaa karkkia suositellaan nautittavaksi 3 annosta päivässä! Hedelmät sisältävät glukoosia ja fruktoosia, kuten kirjoittajat itsekin mainitsevat. Jättivät kuitenkin mainitsematta, että nämä kaksi sokerin muotoa ovat erityisen hankalia verensokerin ja insuliiniaineenvaihdunnan kannalta.

Light
Maitotuotteista ja juustoista tulisi valita vähärasvaisia variantteja. Poistetaan siis ruuasta loputkin täyttävät ainekset (rasva) ja korvataan se jollakin teollisuuden tuottamalla keinotekoisella täyteaineella ja jätetään jäljelle hiilarit.

Ihmettelen vaan näitä ravintosuosituksia katsellessani, että miten meidän maassamme ei useampi äiti joudu raskausajandiabeteksensa kanssa insuliinihoitoon. Tämä ruokavaliosuositus ei nimittäin ainakaan omissa silmissäni erityisesti auta pitämään verensokeria tasaisena tai alhaalla. Päin vastoin siinä neuvotaan kuluttamaan viljaa, tärkkelystä, sokereita, makeutusaineita – mutta juu, kohtuudella. Aika kevyillä kantimilla ja ravinneköyhää (=teollisesti pitkälle muokattua moskaa) tuo ruokavalio tuntuisi olevan, kasviksia lukuunottamatta. Ohjeistuksen mukaan n. 50 E% olisi hiilihydraattien osuus päivän ruuista. Hirveä määrä minun mielestäni.

Raskausajasta, lasten ruokavaliosta ja ketogeenisestä ruokavaliosta kiinnostuneille: kannattaa katsoa Andreas Eenfeldtin tekemä haastattelu Jay Wortmanin (MD) kanssa. Noin 3:55 kohdalla Wortman kertoo perheestään ja lapsistaan jotka kaikki syövät samaa ketogeenistä ruokavaliota. Uskon henkilökohtaisesti, että LCHF olisi raskausajan diabeteksenkin kohdalla parempi vaihtoehto kuin nuo yllä olevat HYKS:in suositukset.

Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,