The Skinny on Obesity, Hunger and Hormones – A Vicious Cycle

University of California on julkaissut loistavan videosarjan nimeltä “The skinny on obesity”. Tässä sarjassa Robert Lustig kollegoineen käy läpi ylipainoon liittyviä tekijöitä todella selkokielisesti ja juttua on täydennetty visuaalisin tehostein. Voit katsoa videon YouTubessa:

Tässä seuraavaksi pääset lukemaan oman tiivistelmäni tästä jaksosta. Aiempien jaksojen tiivistelmät voit lukea täällä:

1. The skinny on obesity, An epidemic for every body (episode 1)

2. The Skinny on Obesity, Sickeningly Sweet (Episode 2)

Yksi asia jonka tiedetään järjestäen lieventävän metabolisen syndrooman oireita, on kalorimäärän pienentäminen. Tämän vuoksi lääkärit ovatkin vuosia hokeneet: syö vähemmän, liiku enemmän. Mutta tämäpä ei oikein toimi. Nyt ymmärretään jo paremmin miksi ei. Kyse on hormoneista.

Yksi vastikään löydetyistä hormoneista on leptiini. Leptiini on hormoni joka kulkee rasvasoluista aivoihin ja viestittää niille sinun syöneen riittävästi. Sitä voisi siis ajatella kylläisyyshormonina. Leptiini myös viestittää, että voit edelleen kuluttaa energiaa aivan normaalisti. Se siis käytännössä rajoittaa syömistäsi (kun aivosi huomaavat sinun syöneen riittävästi, tulet kylläiseksi etkä kaipaa enempää ruokaa) ja vapauttaa sinut liikkumaan (koet jaksavasi liikkua kun energiatasapainosi on kunnossa, haluat siis liikkua leptiinin ansiosta).

Ylipainoisilla leptiiniä erittyy paljon, koska rasvaakin on paljon elimistössä. Nyt, jos leptiini toimisi oikein, eivät ihmiset olisi ylipainoisia, sillä senhän juuri pitäisi estää liika syöminen. Miten siis selittää ylipainoisuus? Tutkijat puhuvat tässä tilanteessa leptiiniresistenssistä. Lustigin mukaan ylipainoisuustutkimuksessa kaiken avain on juuri leptiiniresistenssin ratkaisussa. Miksi leptiini toimi 30 vuotta sitten, mutta ei enää?

Lustigin mukaan avain leptiinirsistenssiin on insuliini (miten sattuukin, että insuliini putkahtelee siellä ja täällä ongelmien takana?).

Kun diabeetikon verensokeri on korkealla, hän lääkitsee itseään insuliinilla. Näin verensokeri laskee, mutta minne se juuri kadonnut verensokeri menee? Se varastoituu rasvakudokseen. Se ei ole vahinko, vaan insuliinin tehtävä. Insuliini on siis hormoni jonka tehtävä on muuttaa sokeria rasvaksi elimistössämme. Mitä enemmän meillä on insuliinia elimistössämme, sitä enemmän lihomme.

Lustig antaa esimerkin. Otetaan normaalipainoinen ihminen. Normaalitilassa tämä henkilö kuluttaa minkä syö eikä siis liho. Sitten aloitetaan koe. Joka kerta kun tämä normaalipainoinen ihminen syö, annetaan hänelle ylimääräistä insuliinia. Tämä on periaatteessa sama miten nykypäivänä hoidetaan diabeetikoita: ”yli-insuliinisoidaan” ihmiset. Tämän kokeen seurauksena koehenkilö syö normaalisti, mutta osa ravinnosta päätyykin rasvakudokseen insuliinin ansiosta. Tästä johtuen koehenkilölle jää myös vähemmän kaloreita kulutettavaksi liikkumiseen ynnä muuhun, sillä osa syödystä ravinnosta menikin suoraan rasvakudokseen eikä hyötykäyttöön. Keho kuitenkin haluaisi polttaa saman määrän energiaa kuin olet syönyt. Koehenkilö, ironista kyllä, nälkiintyy ja kokee itsensä väsyneeksi ja kärttyiseksi/apeaksi. Niin, ja tietysti nälkäiseksi (vaikka olikin syönyt periaatteessa aivan riittävästi!).

Mitä yleensä tässä kohtaa tapahtuu on, että koehenkilö syö lisää ja ylittää todellisen energiantarpeensa. Mutta koe jatkuu ja koehenkilö saa jälleen ylimääräistä insuliinia. Voitte arvata seuraukset – osa tästä ylimääräisestä ruuasta meneekin taas suoraan rasvakudokseen, kiitos insuliinin. Ja koehenkilö kokee edelleen nälkää, väsymystä jne.

Jos koehenkilö nyt lähetettäisiin lääkärille, tämä todennäköisesti toteaisi hänen olevan vain laiska, ja että koehenkilö vain syö liikaa. Tässä lääkäri olisi teoriassa oikeassa! Koehenkilö vain ei toimi näin (syö liikaa ja liikkuu liian vähän) koska ei halua, vaan koska hänen hormonitoimintansa ”pakottaa” hänet siihen.

Tämä fiktiivinen koe osoittaa miksi väestö lihoo maailmanlaajuisesti. Terveitä ihmisiä ei pumpata täyteen insuliinia muiden toimesta, vaan he tekevät sen itse. Tämä johtuu syömästämme ravinnosta, erityisesti teollisesta ruuasta jota niin monet tänä päivänä syövät. Miksi leptiini ei sitten estä meitä syömästä liikaa jos mässäilemme teollista / epäterveellistä ruokaa?

Koska insuliini blokkaa leptiinin kylläisyysviestin pääsyn aivoihimme ja tekee meidät nälkäisiksi. Mitä korkeammat insuliinitasot meillä on, sitä enemmän energiaa (rasvaa) varastoimme ja sitä nälkäisempiä olemme. Tässä on hyvä tiivistelmä siitä, miksi kulutamme liikaa ja lihomme ja lopulta sairastumme. Ja kaiken tämän takana on … liika insuliini.

Tämän videon katsottuaan miettii paljon diabeetikoita… Taas hoidetaan länsimaisessa lääketieteessä oireita, eikä niiden aiheuttajaa. Ei siis jotenkin porauduta ongelman ytimeen. Olen katsonut esim. dokumentin jossa diabetesta sairastavat ylipainoiset ihmiset testasivat LCHF-ruokavaliota ja pystyivät sen ansiosta vähentämään lääkitystään merkittävästi. Silti lääkärit neuvovat (sikäli kuin olen lukenut ja ymmärtänyt) syömään vähemmän, hiilaripitoista ruokaa ja liikkumaan enemmän. Tämän videon katsottuaan ymmärtää miksi homma ei toimi.  Samoin ymmärtää myös miksi oma painonpudotus ei tahdo onnistua tai miksi se välillä meinaa kaatua.

Mainokset
Avainsanat: , , , , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: