Stephan Guyenet: The Carbohydrate Hypothesis of Obesity: a Critical Examination

Kostdoktorn Andreas Eenfeldt on jättänyt vastauksensa Stephan Guyenetin kirjoitukseen AHS-seminaarin Taubes-Guyenet-sananvaihdon jälkimainingeissa. Jotta pääsisimme oikein jyvälle tästä mielipiteidenvaihdosta, lähdetään alusta liikkeelle. Alla voit katsoa ensin videon Taubesin palautteesta ja kysymyksistä Guyenetille tämän pitämän seminaaripuheenvuoron jälkeen:

Seminaarin jälkeen Guyenet siis kirjoitti aiheesta blogiinsa. Hän halusi keskustella Gary Taubesin puolesta puhumasta hypoteesista, että hiilihydraatit, erityisesti jalostetut hiilarit) aiheuttavat liikalihavuutta nostamalla insuliinitasoa mikä puolestaan johtaa rasvan varastoitumiseen soluihin. Guyenet siteeraa Taubesin kirjasta ”Good Calories, Bad Calories”:

This alternative hypothesis of obesity constitutes three distinct propositions.  First, as I’ve said, is the basic proposition that obesity is caused by a regulatory defect in fat metabolism, and so a defect in the distribution of energy rather than an imbalance of energy intake and expenditure.  The second is that insulin plays a primary role in this fattening process, and the compensatory behaviors of hunger and lethargy.  The third is that carbohydrates, and particularly refined carbohydrates– and perhaps the fructose content as well, and thus perhaps the amount of sugars consumed– are the prime suspects in the chronic elevation of insulin; hence, they are the ultimate cause of common obesity.

Guyenet ruotii tämän väittämän läpi kolmessa osassa, pyrkien osoittamaan hypoteesin heikot kohdat.

Ensimmäinen osa: A Defect of Fat Metabolism? (Vika rasva-aineenvaihdunnassa?)

Taubesin hypoteesin ensimmäisen osan mukaan energiatasapaino ei ole lihomisen (rasvan kertymisen) varsinainen syy, vaan ”proximaalinen” aiheuttaja. Guyenet toteaa, ettei Taubeskaan ole täysin sulkenut pois thermodynamiikan ensimmäistä lakia ja ymmärtää että rasvan kertyminen riippuu siitä paljonko energiaa elimistöömme menee sisään ja paljonko sitä kulutetaan. Taubes on tämän jälkeen maininnut, että kehon rasvakoostomusta säännöstelevä järjestelmä on muuttunut ja tämä aiheuttaa ylipainoa. Tähän saakka Guyenet kertoo olevansa aiheesta samaa mieltä, mutta että tästä eteenpäin Taubesin olisi hänen mielestään pitänyt mainita ”leptin signalling” (leptiinisignaalit?) joka olisi ilmeisesti korjannut kirjan suunnan oikeaksi. Guyenetin mukaan leptiini on se järjestelmä joka on eri tutkimuksissa todettu olevan vastuussa aineenvaihdunnallisesta viasta johon Taubes viittaa.

Toinen osa: The Role of Insulin in Body Fatness (Insuliinin rooli kehon rasvakoostumukessa)

Insuliinista Guyenet selittää pitkän pätkän joka kannattaa lukea kokonaisuudessaan suoraan hänen blogistaan.

Guyenetin mukaan:

Insuliinin tehtävä on koordinoida aineenvaihdunnallista muutosta pääasiassa rasvanpolttamisesta pääasialliseen hiilihydraattien polttamiseen. Insuliini hiljentää rasvan vapauttamista rasvasoluista ja kasvattaa sen kuljetusta rasvasoluihin. Tähän G:n mukaan perustuu Taubesin perusväittämä siitä, että insuliini aiheuttaa rasvan kerääntymistä.

Guyenet kuitenkin sanoo tämän teorian olevan väärä. Hänen mukaansa, jotta tämä teoria pitäisi paikkansa, pitäisi insuliinin joko lisätä energian sisäänottoa, vähentää energian energian kulutusta tai molempia. G jatkaa tästä perustellen miten insuliini ei tee näistä kumpaakaan. Yksi ote G:n tekstistä:

insulin spikes after meals temporarily decrease fat release from fat cells, but if you look at total 24 hour energy balance, insulin spikes do not cause fat accumulation.

Guyenetin mukaan Taubesilta on jäänyt huomaamatta ydinkonsepti: idea siitä, että insuliinisignalointi rasvakudoksessa riippuu sekä insuliinin keskittymisestä ympärillä sekä solujen herkkyydestä tuolle insuliinille. Lihavuudessa rasvakudos on G:n mukaan insuliiniresistanttia. Miksi ylipainoiset ihmiset pysyvät lihavina?:

the long-term rate of fat entering the fat cells is equal to the rate exiting, or higher.  There is no defect in the ability of fat cells to release fat in obesity, the problem is that the fat that is released is not being oxidized (burned) at a rate that exceeds what is coming in from the diet, therefore it all ends up back in the fat tissue.

Guyenet jatkaa, että insuliinihypoteesi ei siis ole yhdenmukainen perus thermodynamiikan kanssa, eikä se ole yhdenmukainen insuliinin biologisten toimintojen kanssa. Hänen mukaansa meidän on ymmärrettävä mikä saa ihmiset syömään enemmän jotta ymmärtäisimme ylipainon syitä paremmin ja tämä syy ei G:n mukaan ole insuliini.

Kolmas osa: Carbohydrate, Particularly Refined Carbohydrate and Sugar, Cause Fat Accumulation by Increasing Insulin? (Hiilihydraatit ja erityisesti jalostetut hiilihydraatit ja sokeri aiheuttavat rasvan kertymistä nostamalla insuliinitasoa)

Guyenet toteaa, että on todennäköistä että jalostettu hiilihydraatti ja sokeri voivat vaikuttaa osaltaan ylipainoon, mutta millä mekanismilla? Insuliini ei hänen mukaansa ole vastaus. Hänen mielestään (ja tämä on G:n oma vahvasti esiintuoma teoria) ruoan palkitsevuus/maittavuus on vaihtoehtoinen selitys joka sopii todisteisiin paremmin Toinen vaihtoehtoinen teoria on hänen mukaansa vähempi kuitu- ja hivenainetiheys.

G listaa useita esimerkkejä eri kansojen hiilihydraattirikkaista ruokavalioista ja näiden kulttuurien liikalihavuudesta (tai sen puuttumisesta). Hän näyttää myös kaksi eri graafia joiden mukaan ainoa mikä Amerikassa on rasvan, hiilareiden ja proeteiininkulutuksen kesken jatkuvasti kasvattanut osuuttaan on rasva, eikä hiilarit.  Näillä esimerkeillään G toteaa tämän kolmannen osan osoitetuksi vääräksi.

Summa summarum

Guyenetin mukaan Taubesin teoria on suorastaan nurinkurinen ja väärä monella tasolla. Hän kirjoittaa ymmärtävänsä, että yleistietoutta haastavat teoriat ovat varmasti houkuttelevia, mutta että ylipaino on monimutkainen ongelma ja sitä ei voi ratkaista yksinkertaisilla hypoteeseilla. Meidän on siis löydettävä monimutkainen hypoteesi monimutkaiseen ongelmaan. Varmasti G:n mielestä myös monimutkainen ratkaisu olisi paikallaan.

G toteaa, että hiilareiden kulutus itsessään ei ole ylipainoepidemian takana, mutta että jos ylipainoa jo on, hiilareiden vähentäminen voi auttaa joitain ihmisiä pudottamaan painoa. Loppukaneettina hän lisää:

Carbohydrate restriction spontaneously reduces calorie intake (as does fat restriction), suggesting the possibility that it alters body fat homeostasis, but this alteration likely occurs in the brain, not in the fat tissue itself.  The brain is the primary homeostatic regulator of fat mass, just as it homeostatically regulates blood pressure, breathing rate, and body temperature.

Mainokset
Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

Yksi ajatus artikkelista “Stephan Guyenet: The Carbohydrate Hypothesis of Obesity: a Critical Examination

  1. […] Edellisestä artikkelistani voitte lukea Guyenetin kolme niin kutsuttua todistetta hiilarihypoteesin kaatamiseksi. […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: